torstai 16. marraskuuta 2017

Juuret on - vai juureton?
















Olen kokenut oivalluksen. 






Minulla on monta päivää ollut todella ahdistunut olo, ihan konkreettisesti. On tullut ihan itku, kun olen tajunnut haluavani kotiin.






Koti. Mitä se merkitsee? Missä se on?






Olen kokenut aina olevani juureton. En kuulu minnekään ja mikään ei kuulu minulle. Koti on vain sana, se ei ole konkreettinen paikka.






Olen muuttanut tähänastisen elämäni aikana 11 kertaa ja siihen on laskettu vain ne, mitkä muistan, eli yli 5 vuotiaasta eteenpäin. Olen asunut Oulussa, Joensuussa, viettänyt vuosikymmenen Kuopiossa, asunut pienessä kunnassa, kerrostalossa, rivitalossa, omakotitalossa, maalla karjatilalla ja marjatilalla, turvakodissa, kokenut kesämökkielämää, kommuunissa, alivuokralaisena.






Ainut pysyvä asia elämässäni on ollut, ensimmäistä luokkaa lukuunottamatta, koulu. Olin onnekas, kun sain suorittaa peruskoulun kuitenkin samassa koulussa kaikista muista muutoksista huolimatta.






Vaikka elämä on ollut muutoksesta toiseen kulkemista, koen olleeni onnekas, kun olen nähnyt ja kokenut paljon. Olen saanut kokea vähän kaikkea. Listastani oikeastaan puuttuu vain matkailuauto-elämä.







Ihan näinä päivinä tulee kuluneeksi 10 vuotta täällä Mikkelissä. Vuosikymmen, ja tämän piti olla vain välietappi ja opiskelukaupunki.






Täällä olen kuitenkin kokenut tähänastisen elämäni vaikeimman oppikoulun.






Olen olosuhteiden pakosta viimeisen vuoden pohtinut, minne me muuttaisimme Dankon kanssa.
Järjellä ajateltuna valinta on selvä, mutta käytännössä ei ihan niinkään helposti toteutettavissa.







Tiedän, että muutto on edessä ennemmin kuin myöhemmin. Enkä ole himmaillut sen asian kanssa siksi, että viihtyisin Mikkelissä, päinvastoin.






Olen yrittänyt pohtia, mikä olisi meille se oikea paikka. Sellainen, jossa tuntee viihtyvänsä ja jonne tuntee kuuluvansa






Voiko sellaista paikkaa ollakaan?






Kunnes sen sitten oivalsin. Vain sujuvan arjen kannalta sopivat ratkaisumallit ovat tärkeitä, muuta ei tarvitse tässä asiassa pohtia.






Olen ehkä maantieteellisesti juureton, mutta minulla on juuret. Ne juuret ovat itse muutoksessa. Mikään tässä elämässä ei ole niin varmaa kuin muutos, ja se kuuluu minulle, se on tuttua, se on minulla verissä.






Olen kulkuri luonnoltani, liikkeessä ja muutoksessa parhaimmillani, voisin jopa sanoa onnellinen.








Change is your destiny, go chase it.








































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti