Kohtasin vastottain erään henkilön. Emme ole törmänneet pitkään aikaan. Siinä me kuitenkin tienposkessa keskustelimme vakavista asioista.
Yleensä, kun minulta kuulumisia kysellään, se saa aikaan ahdistuneisuutta. En koskaan tiedä, mitä minun pitäisi sanoa, ja minkä verran on toiselle liikaa informaatiota. Tuntuu, että en osaa lukea tilannetta ja siksi se on yleensä kiusallista.
Siinä minä änkytän jotain ja odotan toisen reaktiota. Melkein aina reaktio sieltä tulee, ja kohdatessa katse riittää saamaan minut tuntemaan itseni täysin omituiseksi.
Tämä kohtaaminen oli kuitenkin erilainen. Suustani tulivat faktat ilman mitään tunnelatausta ja tiesin sen, että tämä vastapuoli kestää sen. Vain tunsin sen. Siis en tuntenut mitään muuta kuin neutraaliutta.
Toki keskustelumme kosketti niin minua, kuin tätä toistakin, mutta hän antoi minun rauhassa kertoa mitä olen kokenut, miten olen toiminut ja mitä on jäänyt käteen. Hän ei tuominnut minua. Hän vain kyynel silmäkulmassa totesi; Wau, onhan tuossa.
Se riitti minulle, minun ei tarvinnut ottaa vastaan hänen tunnekuormaansa, koska hän kohtasi asian neutraaleista lähtökohdista ja otti asiat asioina.
Tilanteeni ei ollut uhka hänelle, eikä hänen tarvinnut suojautua.
Kun tuli minun vuoroni kysyä hänen kuulumisiaan, hän yllätti minut täysin kertomalla, että oli iloinen törmätessään minuun, sillä hän halusi jakaa kanssani erään uutisen. Hän oli ajatellut minua ja sanoi, että juuri minulle halusi asian kertoa.
Minä tietysti onnittelemaan uutisista, joiden tiesin entisten keskustelujemme pohjalta olevan hänelle mieluisia ja odotettuja. Oli uskomattoman hienoa saada kuulla asian lopputuloksesta. Ja kunnia-asia, kun hän halusi asian kanssani jakaa.
Pohdimme myös asian lopputulosta ja mitä siitä sitten on seurannut.
Ihana kohtaaminen. Kohtaamisen arvoinen henkilö.
Tämä sai minut pohtimaan asiaa kuitenkin enemmän.
Miksi tämän henkilön kohtaaminen on ollut aina antoisaa?
Kun ottaa huomioon, että emme tunne toisiamme sen enempää. En tiedä edes hänen nimeään. Olemme kohdanneet lenkkipolulla joskus vuosia sitten ja jostain syystä jääneet juttelemaan.
Hän on jakanut kanssani traagisia asioita omasta elämästään.
Kunnes sen sitten tajusin. On mukava kuunnella ihmistä, joka kertoo
mitä,
miksi,
kuinka on toiminut ja kantaa vastuun.
sekä
miten asia on muuttanut lähtökohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti