Tänään
kävin siellä kelassa. Hän oli siis työkykyneuvoja. Oikein mukava ja asiansa osaava ihminen.
Olihan tuo.. papereita puuttui ja ne olivat siellä ihan sekaisin. Kaikista parasta oli, että olin toimittanut kelaan ihka oikeat valokuvat käsistäni ja jaloistani. Joku äly ja väläys oli mennyt skannaamaan ne koneelle MUSTAVALKOskannerilla!!! Arvatkaas kuinka paljon niistä mitään selvää sai???
Silloin kun toimitin ne henkilökohtaisesti kelan virkailijalle, niin eikö siinä olisi voinut mainita asiasta? Käsittämätöntä. Ja tietenkin alkuperäiset olivat sitten jossain mappi öössä tai roskissa. Laiton ne nyt uudestaan kelaan sähköisesti omien viestien kautta, toivottavasti löytävät tiensä perille niin kuin tarkoitus on.
No, nyt on ainakin sairaskertomuksia toimitettu sinne niin, että minuakin jo hirvitti. Ihan sääliksi käy sitä, joka sen pinkan joutuu lukemaan. Tosin se on työtä, josta kohtuullinen korvauskin maksetaan. ッ
Kuukauden päivät nyt sitten (taas) odotellaan, oikaisevatko päätöksen kelassa. Jos eivät oikaise, valitus siirtyy muutoksenhakulautakuntaan ja sieltä päätös tulee aikaisintaan vuoden päästä eli ehkä vuonna 2015.
Voimille otti tämäkin käynti. Kyllä tämä ihan duunista tuntuu käyvän. Toisaalta taas oli hyvä, että virkailija totesi ihan livenä kuinka hankalaa tämä meikäläisen toimiminen ja elämä on. Näin se on aina tehokkaampaa kuin pelkästääm papereista lukea.
Hän totesi kohdallani, että uudelleen koulutus on jossain vaiheessa ajankohtainen, mutta pitäisi olla siinä kunnossa, että pystyy opiskelemaan. Pitää pystyä istumaan, on pystyttävä keskittymään ja käsienkin olisi syytä toimia. Totta. Tosin hieman huvitti tämä paradoksi, että juuri he ovat väittäneet minun olevan täysin työkykyinen ja samaan hengenvetoon en sitä heidänkään mielestään ole. ッ
Ota tästä sitten jokin tolkku. ッ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti