Kuntoutumistako?

Hyvää huomenta! Täällä alkaa sisäinen tulehdus, joka on päänalueen hermokivun takana, olla nujerrettu.

Ja ihan greippimehun voimin. Kylmä- ja lämpöhoidoilla. 

No, ei kait nyt sentään ihan. Kroppa laittaa itse tätä hommaa nippuun. Hitsit, et olen niin kiitollinen keholle, vaikka aika kivuliasta tämä näin on.

Tämä aika ilman lääkkeitä taisi kuitenkin olla melkoinen siunaus sitten lopulta! 

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että keholla on lopultakin tarpeeksi voimaa toimia, kuten kehon tulee toimia.

Uskon sen tarkoittavan myös puna- ja valkosolujen välistä tasapainoa. Niitä on siis jotakuinkin yhtä paljon. Tätä on haettu! 

Jos nyt todella olen tässä pisteessä, se tarkoittaa, että minä toivun tästä! Mahdollisesti jo muutaman kuukauden tai puolen vuoden, vuoden, aikana.

Arvatkaas olenko itkenyt!😭

Tämä nyt aasinsiltana kodittomuuteen. 

Uskoakseni sen asian suhteen on Suomessakin tehty vaikka sun mitä. 

Niinpä pohdin sitä, mikä on se juttu, joka saa ihmisen kieltäytymään avusta.

No, ei tarvinnut ajatella, kuin itseäni. 

Avuttomuuden tunne tuo arvottomuuden tunteen ihmiselle. 

Avuttomuuden tila on tila, jossa ihmisen oma selviytymistahto ratkaisee. 

Se selviytymistahto täytyisi houkutella esiin. 

Työ on yleensä AINA parasta lääkettä. 

Olenkin ajatellut tällaista maatilaan perustuvaa konseptia, jossa olisi päihdekuntoutusta. 

Siellä jokainen saisi katon päänsä päälle, mutta olisi velvoitettu osallistumaan maatilan töihin. Kukin kuntonsa ja voimiensa sekä kykyjensä mukaan. 

Eläimet ovat parasta terapiaa yleensä kaikessa. Samoin yleensä luontosuhde. 

Se voisi olla lempeä tie ohjata. 

Puhelinrumba

Olen kuullut huhuja, että jonkinmoinen soittelurumba olisi työttömien suhteen käynnistymässä.

Tämä on oivallinen idea. Siihen täytyisi vain saada oikeat tekijät oikeille paikoille.

Tämä on näitä toimintaketjuja, joissa jokaisella tällä pallolla on paikkansa. 

Tässä kohtaa kyse on uskottavuudesta. Tulevaisuuden näkymistä ja kannustamisesta, ei lannistuksesta. 

Itse kun tein töitä erityislasten kanssa, vallalla oli silloin ajatusmalli, että riehuva lapsi alistetaan pitämällä kiinni. 

Tässä on puolensa ja myös paikkansa, milloin tämä toimintamalli on ainoa oikea. 

Minä kuitenkin tähän tilanteeseen jouduttuani, tein mitä vaadittiin, mutta tunsin niin hirveää syyllisyyttä siinä tilanteessa, että lapsikin tämän huomasi. 

Sehän ei silloin enää palvele ketään. Lapsi pystyi käyttämään tätä aseenaan ja hallitsemaan minua. 

Monien itkujen jälkeen sen sitten keksin. Tämän lapsen kanssa, jota oli kotonaan lyöty haloilla, piti ottaa toinen toimintamalli käyttöön. 

Niinpä pyysin, että minä saan hoitaa pelkästään tämän lapsen tilanteet. 

Aina, kun tuli todella vaikea tilanne, lähdimme yhdessä juoksemaan koulua ympäri. 

No, penska vedätti minua ihan huolella ja meikäläinen joutui ottamaan lääkettä, kun kunto ei meinannut riittää tähän juoksenteluun. 

Lapsi sai purkaa pahaa oloaan turvallisesti ja tiesi aikuisen olevan läsnä ja saavan sen huomion, minkä hän tarvitsi. 

Niinpä noin kuukauden jälkeen tilanteiden näyttäessä eskalaation merkkejä, minun tarvitsi vain kysyä: "Juostaanko?" 

Ei ollut tarvetta enää. Tilanteet rauhoittuivat sillä. 

Työyhteisö ei katsonut tätä hyvällä ja minua pidettiin heikkona. 

Todellisuudessa kyse oli pelosta ja siitä, että uskottiin vahvasti johonkin muuhun. 

Tämä sama pätee tähän soittamiseen. 

Oletteko ajatelleet miten pelottavaa on tarttua luuriin ja soittaa vieraalle ihmiselle, vielä aika herkässä asiassa? 

Siksi minä ulkoistaisin tämän soittamisrumban puhelinmyyjille. 

He ovat tämän alan ammattilaisia, lisäksi he ovat myynnin ammattilaisia. 

He ovat tottuneet samaan luuria korvaan ja huonoakin palautetta. He eivät lannistu tai luovuta huonosti menneestä puhelusta. 

He ovat oman alansa ammattilaisia. Tässä kohtaa korvaamattomia. 

Heillä on kuitenkin valmennustiimit tukemassa heidän henkistä hyvinvointiaan sekä antamassa työkaluja, jotta soittaminen sujuu optimaalisesti. 

Lisäksi ajankäytöllisesti tämä hoitaa massaa ja puhelut tulevat soittokoneen kautta. Tässä säästyy työaikaa hurjasti. 

Sekä tulosta tulisi varmasti huomattavasti enemmän. 

Kukaan ei ole parempi innostamaan toista, kuin myyjä. 

Spiikit hiotaan huolella, jotta kaikki tarvittava tulee kysytyksi ja sanotuksi.

Lisäksi soittokone mahdollistaa enemmän kontakteja, kun se soittaa automaattisesti myös uudestaan. 

Palkkiomallin täytyisi todennäköisesti soittajalla perustua läpivietyihin kontakteihin.

Tätä minä kokeilisin.

Tuumiskelua

Valmentaja kollega soitti tuossa eräänä iltana. Hän komensi minua heti keksimään ratkaisun asiakkaansa ongelmaan.

Jouduin ensimmäistä kertaa koskaan toteamaan, ettei työnteko kannata hänen tilanteessaan.

Minähän järkytyin tästä. Eihän sellainen nyt tule kuuloonkaan, että työnteko ei olisi kannattava vaihtoehto.

Kaikkiin ongelmiin on olemassa ratkaisu. Ne täytyy vain analysoida.

Siispä olen analysoinut nyt työttömyyttä. 

Työttömiä on kolmea lajia. Heti työmarkkinoille meneviä, yrittäjiä ja sitten vaikeasti työllistettäviä. 

Tämä jako on liikaa. Työnhakuun pitäisi kelvata ja velvoittaa vain suoraan siihen kykenevät. 

Tilastojen ns siistiytyminen on aika tärkeä osa tämän ongelman ratkeamista. 

Kaikki 5-10 vuotta ja yli kortistossa olleet, joilla yleensä on lääkärin jos toisen lausuntoja, jättäisin kokonaan pois tästä järjestelmästä. 

He eivät työllisty. Ihan sama, mitä pakkoratkaisuja heille tehdään. Heillä ei ole siihen tarvittavia keinoja. Mitkään tämän hetken olemassa olevat keinot eivät ratkaise tätä ongelmaa. 

Hoitaisin asian toisella tapaa. Perustaisin tällaisille ihmisille oman rahan. Vaikka sopeutumisrahan. 

He eivät pääse eläkkeelle, eivätkä töihin. Pattitilanne kaikille. 

Rahamäärän suuruus ei tarvitsisi nousta. 

Ainoastaan velvoite etsiä työtä jäisi pois.

Kuitenkin teroitettaisiin mahdollisuudesta tienata tietty summa kuukaudessa, joka ei vähennä tuen määrää. 

Heille täytyisi kertoa osa-aika yrittäjyyden sekä laskutusalustalla tehtävien töiden tai ns hanttihommien mahdollisuuksista. Alihankinta mahdollisuuksista. 

Moni ei näistä mitään tiedä tai ymmärrä. 

Lisäksi omaehtoisia opintoja voisi halutessaan suorittaa, sekään ei vähentäisi tuen määrää. 

Nykyinen järjestelmä sulkee nämä vaihtoehdot tehokkaasti ulos.

Kun ihminen voi tienata vähänkin omalla työllä ilman ns rangaistusta, nälkä usein kasvaa syödessä. Mahdollisuudet lisääntyvät, kun asia on ns vapaaehtoinen. 

Sama pätee opiskeluun. 

Jäähän sinne toki heitäkin, jotka eivät mitään tee, tai edes halua tehdä. Tai eivät kykene. 

Osatyökykyisille tämä olisi suuri onnistumisen tunnetta ja oman elämän hallinnan tunnetta lisäävä ratkaisu. 

Heissä on valtava potentiaali. Se kannattaisi hyödyntää. Sieltä voisi nousta lukuisia menestystarinoita. 

Tällöin myös työnhausta vastaavien tahojen työmäärä kohtuullistuisi sekä työmotivaatio pysyisi yllä. 

Jokainen tarvitsee onnistumisen kokemuksia. 

Tämä sama ongelma löytyy myös terveydenhuollosta. 

Kipupotilaat, jotka rampauttavat eniten koko järjestelmää, pitäisi saada yhden tahon alle. 

Siinä säästyisi veroeuroja vino pino.

Kosmiset mittasuhteet

Näinpä se juuri on. Pitäisi koskettaa kaikkia, oli lapsia tai ei. Ja puutarhurit kunniaan kieltotauluineen!

Olen paljon pohtinut kiusaamista. Sehän johtuu aina jostain syystä. 

Kun tämä juurisyy löytyy, täytyy aloittaa eheytymisprosessi. 

Eheytymiseen kuuluu ensimmäisenä ymmärtää miksi on toimittu väärin. 

Seuraava askel on luonnollisesti pyytää anteeksi. Sydämestään. Pahoitella oikein kunnolla. 

Anteeksi kuitenkaan harvoin saa ilman pyyteetöntä halua hyvittää asia. 

Täytyy siis olla tahtoa osoittaa erilaisilla hyvillä teoilla, kuinka haluaa taas olla osa porukkaa. 

Jotain täytyy antaa ihan hyvästä tahdostaan. Ikään kuin ilmaiseksi. Jotain, joka hyödyttää koko sitä joukkoa, jotka ovat kiusaamista joutuneet katselemaan. 

Tietenkin aika ratkaisee. Hyvyyttä osoittavien tekojen täytyy kestää vuosia, jotta vastapuoli ymmärtää varmasti katuvan tarkoittavan sitä, mitä tekee. 

Pelottavin vastustajahan on se, jota ei näe. 

Kiitos hyvänolon nauruista!

Hertta paratkoon, miten paljon olemme kaveriporukassa repineet huumoria tuosta eilen kirjoittamastani juorusta, jonka mukaan minä olen synnyttänyt 17 lasta.

En tiedä, pidentääkö nauru ikää, mutta elämän suola se kyllä on. Sitä on nyt varastossa taas useita kiloja.

Tämähän ei välttämättä ole kaikkien tiedossa, että olemme siskoni kanssa asuttaneet yhteistä kämppää aikuisiällä vuosia.

Muutimme yhteiseen asuntoon täälläkin Mikkelissä aikoinaan. Systeri kuitenkin seurusteli silloin ja piakkoin muutti yhteen silloisen poikaystävänsä, nykyisen aviomiehensä, kanssa.

Yksin en viihtynyt kauaa, sillä sattui se onnettomuus, joten käytännön syistä muutin systerin huusholliin. Olin niin lääkehuuruissani, että jonkun piti minua vähän silmällä pitää. Tai touhujani ainakin.

Söin hirveää myrkkyä. Lyricaa, jonka ansiosta aivoni menivät pois jengoiltaan ja aloin vaan oksentaa. Silloin alkoi myös armoton verenvuoto.

Näin harhoja koko ajan. Kävellessäkin näin isoja kuoppia tiessä, vaikka eihän niitä oikeasti siellä ollut.

Olin siis varsin rattoisa "anoppi" siskoni huushollissa. Siskoni tykkäsi kyllä, hänen nykyisestä aviomiehestään en niin menisi takuuseen. Minähän siis olen käytännössä kasvattanut sisareni. 

Tähän pohjautuen heitin naurun tyrskeen ohessa systerille: "Olet sinäkin melkoinen epeli, kun et ole kertonut minulle noina vuosina, että minä olen punkenut joka vuosi babyn maailmaan. On siinä mulla sisko, kiitti vaan. 😂" 

Siskoni on tikahtua omaan nauruunsa ja heittää takaisin: "No ei se vielä mitään, että kukaan ei ole sinulle kertonut,

mutta se on vallan kauheaa, että 17 lasta ja YHDENKÄÄN kummiksi en ole päässyt. 

Sinä sentään olet esikoiseni kummi. Kyllä tämä on vääryys. 😂" 

Nauru oli jo aivan hervotonta. Sanoin, että täytyy kyllä myöntää tehneeni ihan kardinaalivirheen. 

Jatkoin vielä.. - Eipä sillä. Ovat ihan hiton huonosti kasvatettuja kakaroita, sillä ei ole tarvinnut viikkorahoja paljon jaella, kun kukaan ei ole äitiään täällä hoivaamassa. 😂

Kavereilta tuli ihan sama palaute. Kummittomuus on suurin synti, kun materiaalia on kuulemma vaikka muille asti jakaa. 😂

Olemme siskoni kanssa vuosikymmenten saatossa niin tottuneet tällaiseen käytökseen, että osaamme jo naureskella näille jutuille. 

Eihän siinä. Hyvää huumoria täytyy osata aina arvostaa. 

Tällähän tarkoitetaan loukata juuri sen vuoksi, että minä en lisäänny. Lisäksi tällä tarkoitetaan minun olevan huonomaineinen nainen. 

Jo edesmennyt hyvä miespuolinen ystäväni suurimman totuuden kerran ääneen lausui. - Sinä Odessa olet niin viattoman näköinen ja täysin viattoman oloinen. Älä nyt suutu, mutta olet ihan äärimmäisen pelottava. 

Minusta se oli kaunein kohteliaisuus, jonka olin tuohon saakka koskaan kuullut. Niin totta. 

Siitä ehkä juontaa juurensa myös se, että täällä Mikkelissä miehet, jotka minusta kiinnostuvat tai lähempää tuttavuutta ehdottelevat, ovat kahdeksankympin ja kuoleman väliltä ikähaitariltaan. 

Tämä on osittain hupaisaa jopa siksi, että 17 lapsen synnyttäminen on jokseenkin mahdoton urakka jopa terveelle naiselle. 

Väistämättä tulee keskenmenoja. 

Lisäksi eri uskontokunnissa on näitä naisia, jotka synnyttävät paljon. Heiltä olen kuullut, että ei se mitään onnea ja auvoa ole. 

Kun nainen on raskaana, silloin tulee valtavat liitoskivut, kun hormonit siirtävät lonkkia paikoiltaan. 

Näihin valtaviin kipuihin ei auta yleensä muu, kuin kävely. He saattavat kävellä useita kymmeniä kilometrejä päivässä, jotta saisivat kivuttoman hetken. 

Eli hyvin harva nainen pystyy tällaisiin supernaisen suorituksiin. 

Lisäksi laskeskelin, että tuo huonomaineisuus vähän nyt ottaa osumaa tässä juorussa. 

Jos oletetaan, että olen ollut niin sikiävää sorttia, että joka vuosi on kerrasta pamahtanut raskaaksi, niin silloinhan se tarkoittaa, että on miestä tavannut 17 kertaa. Siis yksi sikiämiskerta per vuosi.

Tai, jos neitseellisestä sikiämisestä on kyse, silloin lisäosa Raamattuun on saatava. Siellä kuitenkin väitetysti näin tapahtunut VAIN kerran. 

Minähän siis olisin ihan pyhimys-materiaalia. Jonkinlainen ihme ainakin.

Eli, kehotan pohtimaan tarkkaan mitä kenestäkin puhutaan. 

Minä kyllä voisin käydä reilusti tätä henkilöä kättelemässä ja kiittämässä. 

Vaatii todella paljon vaivaa, että näin hervottoman vitsin saa aikaiseksi. 

Nauru tuo endorfiinejä, joten niiden aiheuttajaa täytyy aina kiittää. 

Maine ja kunnia

Maine ja kunnia. Kaksi aivan täysin eri asiaa, mutta hyvin usein kulkevat käsikkäin. 

Olen kirjoittanut näistä aiemmin, mutta en vielä yhdessä. 

Maine nyt voi olla mitä vain. Se riippuu aina siitä, kuka sinulle haluaa saada mainetta aikaiseksi. 

Tai miten haluat sitä itse itsellesi luoda. 

Tähän on hyvä pohtia informaatiosodan sääntöjä. Kuka pyrkii vaikuttamaan ja kehen? Ja minkä ihmeen vuoksi? 

Tämä on tuttua viime viikkojen uutisoinnista. Venäjä häviää tällä akselilla, koska ei voi myöntää olevansa sodassa. 

Minusta itsestäni on esitetty vuosien varrella mitä hurjempia huhuja. 

Viimeisin hurja huhu, jonka itse kuulin, oli se, että minä olen synnyttänyt 17 lasta. 

No jo! Täytyy kyllä sanoa, että ihan hiukan juttujen levittäjilläkin mopo keulii. 

Tuo on nimittäin aikamoinen saavutus naiselle, joka ei pysty synnyttämään. 

Lisäksi mietin sitä, että onko näillä lapsilla yksi isä vai useampia? 

Tai missä nämä lapset ovat ja kuka heitä hoivaa tai ruokkii? 

Ja miksi missään minun terveystiedoissani ei tällaista merkintää ole? 

Täytyy todeta, että kyllä on tässä vakavasti sairastamisen ohella kiirettä pitänyt. 🤭

Ihan ovat sosiaaliviranomaiset käyneet toteamassa minun olevan ilman lapsia tai puolisoa. 

Se kuuluu sosiaalijärjestelmään. Silloin, jos on vakavasti sairas ja ilman puolisoa tai lapsia, joutuu tarkastuksen kohteeksi. 

Tällaisen maineen luominen toiselle on pirullista. 

Silloin se on sitä varsinkin, kun se osuu toiseen aisapariin, eli kunniaan. 

Kunniaan luottavalle ja sitä vaalivalle mikään muu ase ei osu näin suoraan ja tuhoavasti, kuin väitetty kunniaton käytös. 

Silloin on saatu toinen hallintaan. Kuka sinua siis haluaa hallita? 

Kunnia on yleensä miehille arka paikka. Varsinkin, jos he kokevat, että heidän täytyy puolustaa jonkun toisen kunniaa. Kyse voi olla äidistä, vaimosta, siskosta, tyttärestä jne. 

Moni mies ratkaisee asian nyrkein. Ei kannata. Sillä tavoin vain astuu suoraan viritettyyn ansaan. 

Tällä tavoin näyttää, että propaganda on uponnut ja tehnyt tehtävänsä. 

Asian voi kyllä hoitaa. Se vain kannattaa tehdä viisasti. Eli kääntää asia tätä mainehaitan levittäjää vastaan. 

Minä olen aina sanonut, että minusta voi puhua ihan mitä haluaa. Se vain täytyy pystyä näyttämään toteen. Konkreettisesti toteen. 

Siksihän mainehaittaa käytetään aseena, koska sitä ei tarvitse todistaa. Riittää, että kylvää epäilyksen siemenen toisen mieleen. 

Lisäksi tällä vaikutetaan suurimpiin pelkoihin. 

Se usein riittää lamaannuttamaan ihmisen. 

Jokaisella ihmisellä on tarve tulla kohdelluksi kunniallisesti. 

Mitä se sitten kenenkin kohdalla konkreettisesti tarkoitaa, riippuu ihmisen omista arvoista. 

Kunniallinen kohtelu on usein merkittävin määre. 

Raamattu

Hyvää huomenta ja oikein viimaista kesäajan alkua! 🌬️

Pitkään on tehnyt jo mieleni selventää Raamattua ihmisille.

Minä keskustelen Raamatusta aina mielelläni.

Siksi, että se on käytöstieteen oppikirja numero 1.

Minä en ole siis kovin uskonnollinen. Uskonto on aikoinaan perustettu sivistämään kansoja. Hallitsemaan käyttäytymistä ja perustamaan sivistyneitä yhteiskuntia. Yhteiskunnat eivät muodostu ja pysy voimissaan ilman riittävää määrää jälkeläisiä. 

Mikään ei ole tehokkaampaa, kuin Herranpelolla ohjailu. 

Nyt täytyy muistaa, että nykymuotoinen yhteiskunta, johon esim demokratia vahvasti nojaa, on Raamatun aikaansaannosta. Herranpelolla kasvattamisen ansiota. 

Silloin Raamatun kirjoittamisen aikoihin, ihmisen käytös oli hyvin alkukantaista. Ei ollut olemassa moraalia. 

Ihminen käytti primitiivisiä vaistojaan. 

Esimerkiksi haureus perustuu siihen, että silloin ihminen ei tehnyt eroa sen suhteen, mihin seksuaalisen energiansa purki. Miehet, naiset, lapset. Vaikka tikapuut. 

Ei ollut olemassa parisuhteita. 

Ihminen myös tappoi huvikseen. 

Nykyajassa lähimmäksi tätä alkukantaista ihmiskäytöstä pääsevät hirmuhallinnot. Tuorein esimerkki löytynee Afganistanista. 

Minun mieleni toimintaa on joku kuvannut lumiukoksi. 

Voin kertoa, että Raamattu on yksi suuri lumiukko. 

Tuo kirja on suorastaan nerokas! 

Siksi se kestää aikaa. Siksi sieltä jokainen löytää jotain omiin tarkoituksiinsa. 

Raamattua täytyy sekä lukea, että tulkita. Siksi se on ihmiskunnan nerokkain aikaansaannos. 

Otetaanpa muutama esimerkki. 

Jokainen on varmasti kuullut, miten Raamattu tuomitsee homot. 

Itseasiassa tarkka määritelmä määrittää synniksi homosuhteet. 

Kyllä siellä juuri noin lukee. 

Suurin ongelma ihmiskunnalle onkin se, että asiat irroitetaan kontekstistään ja hyödynnetään sitä. 

Juuri se on suurin synti, jota Raamatussa tarkoitetaan. 

Nimittäin, Raamattu toimii avaimilla. Sieltä täytyy löytää avain, joka aukaisee sanoman tarkoituksen. 

Kyllä. Homosuhteet määritetään synniksi. Niillä tarkoitetaan kaikenlaisia IRTOSUHTEITA. 

Rakkautta, sitoumista ja parisuhdetta Raamattu EI kiellä, eikä määritä synniksi. Kenenkään kohdalla. 

Tämä kerrotaan ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille. 

Siellä se avain on. Sanatarkasti. - Älkää eksykö! Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa osakseen Jumalan valtakuntaa? "

Samaisessa kirjeessä on myös rakkauden määritelmä, joka yleensä häissä luetaan.

Se on kohta, jossa kerrotaan rakkauden olevan lempeä, ei kersku, ei muistele kärsimäänsä pahaa jne. 

Näyttäkääpä minulle ihminen Tellukselta, joka ei muistelisi kärsimäänsä pahaa! Rakkaudessa tai muutoin. 

Eihän sellaista ole olemassa. 

Ei. Raamattu nimenomaan KEHOTTAA käymään taistoa rakkauden vuoksi. Jopa hiukan kärsimään. 

-Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 

Suomennettuna Raamattu kehottaa ihmisiä monogaamisiin suhteisiin. Etsimään sitä oikeaa. Taistelemaan kiintymyksen ja rakkauden vuoksi. Sekä pitämään sitä pyhänä. Se on Raamatun määritys Jumalan valtakunnasta. Rakkautta ei saa pitää itsestäänselvyytenä. 

Raamattu ei tuomitse. Ihminen tekee sen aina omista tarpeistaan Raamattuun nojaten. 

Se on se suurin synti, johon ei saanut eksyä! 

Toinen esimerkki on henkilökohtaisesti itselleni hyvin tärkeä ja merkityksellinen. 

Nimittäin Maria, Joosef ja Jeesus lapsi. 

Raamattu on ylistys adoptiovanhemmuudelle. 

-Sikisi pyhästä hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta. 

Marialla ei ollut omaa tahtoa kantaa lasta. Se annettiin hänelle ja Joosefille. 

Mikä ylistys sille, että kaikenlaiset perhemuodot ovat rakkautta. Puhdasta rakkautta. 

Ja, kun Raamattu elää ajassa. Myös Jumala elää ajassa. 

Se tarkoittaa tähän maailmanaikaan myös keinohedelmöitystä. 

Tähän tulokseen on tullut myös katolinen kirkko. 

Katolinen uskonto pitää itsemurhaa syntinä, josta ei pääse taivaaseen. Silloin ei myöskään saa kirkollisia hautajaisia. 

Tämä on suuri häpeä omaisille. Aiheuttaa suurta tuskaa. 

Niinpä katolinen kirkko elää ajassa. 

Nykymuodossaan asia kuuluu niin, että itsemurhan tehnyt pääsee taivaaseen, jos on katunut tekoaan viime hetkillä. 

No, sitähän ei kukaan voi tietää. Se jätetään tulkinnanvaraiseksi toiveeksi. 

Tällä tavoin saadaan omaisille rauha, kun kirkollinen toimitus voidaan toimittaa. 

Siis. Raamattu on käytöksen kultainen kirja. 

Se kertoo ihmisestä kaikkine puolineen. 

Raamattu ei tuomitse. Raamattu on itseasiassa täysin neutraali. 

Siksi se on pyhä kirja!