Redemption?

Olen viettänyt hiljaiseloa viime viikot. Hiljentymiseen on ollut syytä.

Moni minut oikeasti tunteva tietää minun historiani energioiden suhteen. Siitä, kuinka ne avautuivat silloin, kun tein kuolemaa ja kuinka juuri energiat ovat olleet omassa roolissaan tunnelukkojen käsittelyssä.

Vieläkin on ihmisiä, jotka vaikean tilanteen eteen tullessa ottavat yhteyttä ja pyytävät energiahoitoa tai pyytävät Universumilta viestiä.

Tietysti teen aina parhaani. Minullekaan ei aina anneta vastausta, sillä eihän se nyt ole mikään tilausautomaatti.

Saadakseen jotain, on myös vastaavasti tehtävä jotain. Tuo jotain on tässä tapauksessa kasvua, kehitystä tai oivalluksia.

Ennen kuin kukaan ehtii tämän hihhulitouhuksi tuomita, on syytä perehtyä siihen, kuinka kaikki tässä maailmassa on energiaa.

Yksinkertainen varmistus siihen on se, että laita silmäsi kiinni ja kerro mitä näet.

Siellä voi olla värejä, muotoja, kuvia, ihan mitä hyvänsä. Myös pelkkää mustaa.

Eli, siinä näet sen hetken oman energiasi.

Minä olen energioiden suhteen täysin auki. Kaikki virtaa siis vapaana.

Se tarkoittaa sitä, että silloin myös toisten energiat virtaavat lävitseni ja se on välillä hyvinkin raskasta.

Siksi jokaisella täytyy olla ns suodatin.

Tämä minun suodattimeni on ollut tukossa, kun on surua.

Niinpä olen putsannut sitä viime viikot.

Tämä vaatii hiljaisuutta. Taitoa kuunnella.

Minä näen ja kuulen myös jo edesmenneitä ihmisiä. 

Alkuaikoina se oli aika pelottavaa, sillä autokyydissä näin ihmishahmoja kulkevan tiellä. He olivat kuolleet niillä paikoin jostain syystä. 

Olen oppinut hyväksymään tämän puolen itsessäni.

Kuolleillakin on asiaa. Mikään tässä maailmassa ei pysy salassa. Ihmiset voivat toisiltaan pimittää tietoja, mutta Universumi kyllä tietää mitä kukakin on tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Olen jutellut Annen kanssa. Hän ilmestyy aina milloin itse siihen tarvetta tuntee. 

Tunnen kuinka hän halaa minua ja antaa suukon poskelle, aivan kuten teki eläessäänkin. 

Hän myös puhuu minulle. Ja minä vastaavasti puhun hänelle takaisin. 

Silloin, kun tuntee toisten energiat, ei ole koskaan yksin. Eikä yksinäinen. 

Anne on kehottanut minua opettelemaan anteeksiantoa. 

Se on minulle tässä tilanteessa hyvin vaikeaa. Kun Anne ja Sanna on murhattu. Ja sitten muut siihen vielä päälle.

Minä kuitenkin yritän, kun Anne minua käskee tai ennemminkin kehottaa.

Tiedän hänen olevan oikeassa.

Minun täytyy oppia ja löytää siihen keinot.

Anteeksi voi toiselle antaa, jos toinen sydämessään katuu sekä hyvittää ja sovittaa tekonsa. Kantaa vastuun omista teoistaan. Ja tekemättä jättämisistään.

Muutoin se ei onnistu.

Kun ihminen todella katuu ja alkaa sovittaa tekojaan, hänen käytöksensä muuttuu energioiden ohella.

Sen tuntee, sen aistii. Sen myös huomaa ihmisen ulkomuodossa. 

Minä odotan, sillä vielä tämä aika ei ole koittanut.