Hyvinvointivuosi 2020
No niin.. ei ole vielä edes ensimmäinen viikko kulunut loppuun tätä aloittamaani hyvinvointivuotta, kun heti -aika isokin asia- on jo nostanut päätään.
Millaisessa seurassa vietät aikaasi?
Eilinen päivä oli sattumien summa, jonka seurauksena tapasin paljon erilaisia ihmisiä.
Yhteinen nimittäjä näille tapaamisille oli se, että he eivät hyväksyneet minua sellaisena kuin minä olen, he kaikki vain kertoivat OMAN tarpeensa siitä, millainen minun tulisi heidän mielestään olla.
Olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että jokainen saa olla sitä mieltä minusta kuin haluaa, se ei ole minulta pois.
Nyt kuitenkin huomasin näitä keskusteluja käydessäni, että minun oli todella vaikea pitää yllä liberaalia asennettani ihmisiä kohtaan.
He kaikki vielä itse ovat itsestään sitä mieltä, että he hyväksyvät jokaisen ihmisen sellaisenaan..
Kuitenkin keskutelujen edetessä tuli selväksi se, että minun kokemukseni elämästä, ja minun näkemykseni näiden kokemusten pohjalta on heidän mielestään väärin. Se ei siis vastannut sitä tarvetta, jota minun olisi pitänyt heidän mielestään vastata.
Täytyy myöntää, että olin näiden tapaamisten jälkeen aivan poikki. Niin väsynyt, aivan kuin olisin juossut maratonin.
Taisin juosta melkoisen henkisen maratonin.
Pohdin tämän oman hyvinvointi-teeman pohjalta sitä, että miksi ihmeessä annan ihmisten tehdä näin?
Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että täytyy vetää tietyt rajat sille, mitä arkeensa haluaa.
Myös pohdintaa aiheuttaa se, millaisessa seurassa aikaansa viettää.
Haluaako tuntea olonsa hyväksi ja hyväksytyksi?
Vai viettääkö aikaa tarkoituksella seurassa, joka saa oman olon hankalaksi, ja hyvinvointi on tipotiessään?
Kaikkea ei tietenkään voi välttää, mutta minunkin on opeteltava puolustamaan itseäni ja omaa minuuttani.
Siinä sitä onkin opeteltavaa kerrakseen.
En tietenkään tarkoita sitä, että täytyy heittäytyä ilkeäksi toisia kohtaan. Kuitenkin tiettyä napakkuutta täytyy alkaa löytymään siinä, mihin vetää omat rajansa.
Olen yrittänyt kohteliaasti sanoa asioita ihmisille, mutta ne kohteliaat käytöstavat hukkuvat tuuleen.
Jokaisen meistä on syytä pohtia sitä, miten kuuntelee toista ihmistä ja miten hänet kuulee.. Tuleeko oikeasti kunnioitettua tätä toista henkilöä, vai puskeeko vain omaa ajatuksenkulkuaan läpi?
Oman itsensä analysointi on sitä kaikkein vaikeinta puuhaa, mutta se on myös kaikkein antoisinta ja opettavaisinta, sekä kestävän kehittymisen tärkein lähde.
 |
| YKSINÄINEN PIKKULAPSI TALLENTUI KUVAAN, HÄN JAKOI KANSSANI SAMAISEN VOIMAANNUTTAVAN YKSINÄISEN HETKEN SATTUMALTA |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti