"It's all wrong"

"Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun...."






Peppi Pitkätossu sen jo tiesi. Mikä viisaus kätkeytyykään tuohon rallatuksen osaan.






Olen nyt kokenut sen. Valaistumisen. Valtava taakka on pudonnut hartioiltani. Toivon todella, että tämän myötä myös jalkani ottaa aimo harppauksen kohti parempaa, terveempää ja kivuttomampaa tulevaisuutta.






Koko tämä kiusaamis saaga on saanut minut voimaan todella huonosti. Olen ollut ihan lamaantunut, koska elämäni on todella heittänyt kuperkeikkaa ja tämä asia on vaikuttanut syvällisesti terveydentilaani sekä meidän arkeemme.







Olen ollut niin surun ja murheen varjossa, että elämä on tuntunut hyvin tummalta ja uuvuttavalta. Toisin sanoen, tässä ei ole ollut järjen häivää.







Ensin ajattelin, että kiusaajat saivat mitä halusivat, mutta kappas vain, olin taas väärässä.

Kiusaaminen on vaan jatkunut.


Olen vain hokenut itselleni: Miksi?






Alusta saakka koko tämä touhu on tuntunut aivan järjettömältä. Tarkoitan sitä, että tunnen kuitenkin nämä ihmiset monen vuoden ajalta. Tiedän millaisia he ovat ja mihin he kykenevät. Tosin tilanteet voivat muuttua olosuhteiden vaihdellessa, mutta siltikin, tämä koko saaga on tuntunut jopa heidän mittapuullaan järjettömältä.






En kertakaikkiaan voinut käsittää sitä, miksi lyödä lyötyä.






Nenäni edessä on ollut vihjeitä koko kesän ajan. Niitä on tipahdellut milloin missäkin yhteydessä. En vain ole saanut murheen varjossa niitä sovitettua yhteen.






Uhrin osa on siitä epäkiitollinen, että pelko estää näkemästä tilannetta kokonaisuutena. Näin on minullekin käynyt.






Minulla on ollut pidemmän aikaa sellainen olo, että olen missannut jotain hyvin tärkeää. Jokin sellainen asia, joka on ratkaisun avain. 






Olen muutaman päivän ottanut rennommin. Jättänyt suorittamisen sikseen ja levännyt. Olen antanut musiikin elää sielussani ja virrata elävöittävänä lävitseni.

Sitten se iski. Ajatus. It's all wrong!

Tämä on väärinpäin. Minä katson asiaa vain omasta kulmastani. Motiivi ei löydy ajattelemalla sitä kautta, mitä minä koen. Toinen oivallus tuli siitä, kun ymmärsin, että kaikilla kiusaajillani ei ole sama motiivi. 






Kynä kirjaimellisesti sauhusi kädessäni luodessani paperille käsitekarttaa, jotta voin todella loogisesti ajatella tilanteen käsitteet oikein.

Ja siinä se oli silmieni edessä. Kaavio, jossa oli se ratkaisu, jota olin etsinyt.







Kaavion mukaan minun kiusaamiseni on vain keino saavuttaa ihan toisenlainen päämäärä. Ja, jotta päämärän saavuttamisen voisi estää, olisi motiivi kyettävä purkamaan.







En ole vielä päättänyt tai oikeastaan edes ajatusta pidemmälle kehitellyt suunnitelmaa siitä, miten voisin tilanteeseen vaikuttaa niin, että rauha palaa ja ikävät suunnitelmat eivät pääsisi toteutumaan.






En tosin edes tiedä, onko se lopulta minun kädessäni, mutta jos loogisesti ilman tunnelatausta ajattelen tätä asiaa, on se tulkittavissa melkoisena hätähuutona ainakin tämän yhden henkilön osalta. 







Kaavioni mukaan, on mahdollista, että tilanne tulee vielä pahemmaksi muuttumaan. Voi olla että kiusaaminen pahenee, koska en ole reagoinut asiaan odotetusti. Painostamista mahdollisesti jatketaan sinne saakka, kunnes haluttu lopputulos on saavutettu.






Mielessäni kävi jotain tämän suuntaista jo silloin, kun Dankon kautta kimppuuni hyökättiin. Se oli isku, joka sattui minuun ja lujaa. Valitettavasti, jos minä luen vastapuolta, se lukee myös minua. Ja tuntee, sekä tietää. Dankon kautta kimppuuni käymisen ajateltiin ehkä olevan se viimeinen niitti, jolla minut saa toimimaan. Kun en reagoinut tähänkään millään, alkoi tulla puhelimeen viestejä, muotoiltuna niin, että kukaan ulkopuolinen ei taatusti ymmärtäisi mitä niillä haetaan.






Näihinkään en reagoinut, joten tilanne elää tällä hetkellä. Kaikki riippuu nyt siitä, miten hanakasti kiusaaja on päättänyt päämääränsä avullani saavuttaa.






Ja mitä minä teen asialle. Provosoiko se ankarampaan iskuun, vai ratkeaako tilanne kaikkien eduksi.






Onnistuuko motiivin purkaminen millään keinolla? En osaa sanoa, riippuu siitä, osaanko ajatella samalla tavoin, kun kiusaaja asiaa ajattelee.