Blogeissa on kiertänyt viime aikoina sellainen hauska haaste, joka pyytää tekemään jymypaljastuksia bloggaajasta itsestään. Luen näitä mielelläni. Nyt ajattelin tehdä samanmoisen postauksen itsestäni.
1. Olen esiintynyt elokuvassa
Ah, tämän luen ehdottomasti yhdeksi suurimmista saavutuksistani elämässäni. Siis kokonaista 5 sekunttia elokuvassa, jossa näyn avustajan roolissa pääkohtauksen taustalla.
Tämä kuvattiin kotipaikkakunnallani kun olin 10 vuotta vanha. Koko koululuokkamme pääsi avustamaan elokuvassa. Minulle yksi suuri hetki oli se, kun ne joilla ei ollut kaikki vaatteet täysin kohtaukseen sopivia, pääsivät puvustamoon niitä sovittamaan. Minä pääsin sinne. Vitsit, että oli jännää.
Näytteleminen itsessään oli todella mukavaa, mutta minua kiehtoi enemmän ilmapiiri. Kuvaajan työ oli hurjan jännää seurattavaa.
Kyseinen elokuva näytettiin telkkarista kuluneena kesänä. Vietin hyvin nostalgisen hetken muistellessa noita aikoja ja bongaillessani itseäni elokuvasta.
2. Olen absolutisti
Olen aina ollut hyvin nihkeä alkoholin suhteen. Mitään dramaattista ei taustalla kuitenkaan ole. Minä en pidä alkoholin mausta. Lisäksi en pidä siitä, mitä alkoholi tekee keholleni.
Olen 2 kertaa elämässäni juonut ns kunnon kännit. Alkoholi tuo esiin armottoman halun laulaa ja tanssia ja sitten alkaa armottomasti väsyttää ja nukuttaa. Ensimmäisellä kerralla join lahjaksi saadun, ilmeisesti rose-viini pullon, ja aloin nähdä pupuja joka paikassa, lisäksi toinen käteni meni aivan tunnottomaksi.
Kun taas toisella kertaa olin tulossa yökerhosta kotiin ja kerrostalo heilui uhkaavasti, joten sitä piti jäädä pitämään pystyssä.
Viina on viisasten juoma- ei siis sovi minulle.
3. Olen täysin lumoutunut teatterista
Olin varmaan siinä noin 9-10 vuotias, kun koulu tarjosi meille kulttuuria ja kyydisti meidät isompaan kaupunkiin teatteriin. Olin täysin tynnyrissä kasvanut, ja en ollut kuullutkaan koko teatterista siihen astisen elämäni aikana.
Muistan, että tarina oli jokin Tuhannen ja yhden yön saduista. Ja sen, että näytelmässä oli lentävä matto.
Kun valot pimenivät ja esitys alkoi, olin aivan täysin haltioitunut. Musiikki, näyttelijät, tunnelma, hienoinen jännitys ja mitä vielä. En saanut silmiäni irti siitä ja tuo kokemus oli niin pysäyttävä, että pystyn palauttamaan itseni siihen hetkeen vielä yli 20 vuotta myöhemmin. Tuntui, kun eteeni olisi avautunut elämä, jota olin koko siihen astisen elämäni odottanut. Se tuntui kodilta. Siitä alkoi rakkauteni teatteriin.
Olen aina käynyt teatterissa näin aikuisiällä, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Olin hyvin onnekas, kun erään työprojektini myötä sain työskennellä pitkän uran tehneen näyttelijän alaisena ja pääsin jopa puvustamaan lastenteatterissa. Mittaamattoman arvokkaita hetkiä ja tunnelmia.
4. Olen käynyt 2 kertaa ulkomailla
Voi sitä iloa, riemua, jännitystä ja pelkoa(kin), kun pääsin ensimmäiselle ulkomaanmatkalleni ollessani yläkoulu-ikäinen. Kaverini, joka oli reissannut ympäri maailmaa, kehotti minua haistamaan heti lentokoneesta ulostullessa, miten erilaiselle ja hyvälle ulkomailla tuoksuu. Minähän tein työtä käskettyä - ja yllätys yllätys- haistoin vain bensiinin.
Tuoksut tulivat kyllä elämyksenä tutuksi myöhemmin lomaviikon aikana. Meri, palmut ja lämpö - teitä kaipaan yhä.
Toisella kertaa olimme ryhmämatkalla ja oikein roadtripillä. Tällä matkalla ostin katukauppiaalta varmaan kauneimman käsilaukun, jonka olen omistanut.
5. Kukkia hiuksissa
Vaikka nykyinen tilanteeni estää monta asiaa, niin tykkään kovasti asusteista. Koruista rakastan korviksia. Ja tärkein asuste on tukkakukat. Niitä olen käyttänyt niin kauan kuin muistan. Tai, ainakin kesäisin, sillä pipon alla ne ovat tiellä.
Hiuksiin laitettavien kukkien kokoelma onkin melkoinen, jonka omistan.
6. En ole koskaan ollut hevoshullu-tyttö
Meillä oli mummolassa useita hevosia. Siitä huolimatta en ole koskaan kokenut tuota hevoshulluutta, joka ymmärtääkseni useamman tyttölapsen johonkin elämänvaiheeseen kuuluu.
Päinvastoin, olen hiukan pelännyt niitä aina. Hevonen on upea eläin. Ja iso. Katselen ja ihailen niitä mieluummin kaukaa, kun menen lähietäisyydelle.
Olen ratsastanut muutaman hassun kerran ja pelkäsin vain sitä, että putoan. Lienee ollut myös sairaudellani jotain osuutta asiaan kehonhallinnan suhteen, vaikka siitä en tietoinen silloin ollutkaan.
Lisäksi eräs mummolassa ollut varsa potkaisi minua pelästyksissään kipeästi nilkkaan, joten se on jättänyt muistijäljen, joka varoittaa pysymään kauempana moisista elikoista.
7. Rakastan uimista
Tai siis ennen rakastin. Nyt ei ole veteen mitään asiaa.
Muistan kuitenkin, että opettelin itse uimaan, kun olin jotain kymmenen korvilla. Tuli nieltyä vettä ihan kiitettävästi, mutta löysinpäs kuitenkin tekniikan ja opin uimaan.
Lapsena oli mahdollisuus vierailla muutamia kertoja kylpylöissä. Ne reissut ovat rakkaimpia lapsuusmuistojani. Etenkin seurakunnan järjestämä reissu Oulun Eedeniin. Kylpylä ja meri. Kaunis kesä. Niihin maisemiin mieleni palaa vieläkin, kun elämä verottaa voimia liikaa.
8. En ole koskaan käynyt Linnanmäellä
Huvipuistot ovat ihania. En ole mikään hurjien laitteiden ystävä. Olen käynyt Särkänniemessä kerran ja erehdyin Viikinkilaivaan. Huusin ja kiljuin kauhuissani, vaikka en olisi halunnut. En mahtanut sille mitään. Melkein suutelin maata jalkojeni alla, kun pääsin moisesta vauhtihirmusta pois.
Muutama muukin suomalainen huvipuisto on tullut koettua tähän astisen elämäni aikana.
Linnanmäellä Helsingissä en ole käynyt koskaan. Haluaisin korjata tämän puutteen jossain vaiheessa. Ennen kaikkea minua kiinnostaa vaaleanpunainen hattara, jota sieltä kuulemma saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti