Heippa vaan. Huomasin juuri, että arjessa tapahtuu niin paljon kaikenlaista, joka vaatii huomiotani, sekä pitää pohtia paljon erilaisia mahdollisuuksia kaikkine puolineen, että olen ihan unohtanut blogata.
Tosin se voi johtua myös tästä vallitsevasta tilanteesta, että muisti tuntuu olevan reikäjuustoa, paljon on asiaa, mutta hukkuu tuonne ajatustenvirtaan.
Olen lukenut erilaisia keskusteluja koronatilanteeseen liittyen ja täytyy sanoa, että kuppi on mennyt nurin.
Mikkelissä on ollut vallalla jo pari viikkoa Suomen pahin koronatilanne. Täytyy sanoa, että olen seurannut tiedotusta tiiviisti, ja vaikka tauti on pääosin levinnyt nuorissa aikuisissa ja lapsissa, niin on terveydenhuollon kantokyky ollut koetuksella. Ainoastaan eri syistä, kun keväällä asiaa valtakunnallisesti perusteltiin.
Tämä yleinen maanlaajuinen keskustelu on mielestäni saanut aika ikävän sävyn.
Jokainen perustelee omalta kannaltaan ja sitä sitten pitäisi soveltaa kaikkiin. Ja jos se ei kaikille käy, niin voi voi.. Ei haittaa, kunhan oma tilanne ei kärsi enempää.
Meillä kaikilla on vapaus. Meillä on myös oikeuksia. Niin juuri. Näin pitää ollakin.
Kuitenkin vapauden mukana tulee aina myös velvollisuus ja vastuu.
Mielestäni nämä on nyt tässä yleisessä mielipidekeskustelussa unohdettu. Väännetään vaan siitä, kenellä on suurin oikeus ja valta mihinkin.. Eipäs - juupas - joopas - saapas - ja lakerikenkä.
Lopputulos on pelkkää puuroa, eikä tarvittavaa kehitystä pääse tapahtumaan.
Kun siihen vastuuseen kuuluu myös se, että nyt täytyy luovia.
Fakta 1: Työtä tarvitaan.
Ensisijainen ajatus tulisi olla siinä, kuinka saadaan/tehdään työpaikkoja lisää?
Kuinka saadaan lomautetut ja irtisanotut mahdollisimman pian takaisin työelämään?
Fakta 2: Koko kansa ei voi tehdä pelkästään etätyötä.
Miten ne ammattialat hoidetaan turvallisesti?
Fakta 3: Palvelualat ja turismiin pohjaavat alat tulevat todennäköisesti tällä hetkellä kärsimään suuresti.
Seurasin keskustelua siitä, kuinka Suomeen tarvitaan turisteja ja paljon.
Matkustusrajoitusten yhteydessä käydyssä keskustelussa oli kuitenkin vain yksi puoli edustettuna. Mitä Suomeen tarvitaan.
Käviköhän kenelläkään mielessä, että maailmalla tilanne muuttuu ja elää koko ajan. Voihan olla, että olemme vielä tilanteessa, jossa näistä vahvan turismin tuovista maista, ei pääsekään enää Suomeen heidän oman tautitilanteensa takia. (Toki voi olla myös Suomen tautitilanteen takia.)
Niinpä tarvitaan niitä uusia ratkaisuja ja uusia innovaatioita.
Onhan se vaikeaa, kun se tuttu ja turvallinen ei toimikaan. Olemme kuitenkin uudistuksen edessä ihan koko ihmiskunta.
Rokotukseen on laitettu suuri toivo, mutta, jos se ei olekaan se ratkaisu. Tai kohtaamme piakkoin uuden pandemian, tarvitsemme niitä uusia ratkaisuja, jotka kestävät nämä uudet välimatkavaatimukset ja hygienia-asiat.
Kun joku yksilö tekee toisin ja onnistuu siinä, perässä tulevat silloin muutkin. Nyt tarvitaan näitä tekijöitä.
Itsekin heräsin eräs aamu siihen, että unissani kiljuin: turvavälit❣️
Hyvin on menneet asiat alitajuntaan 😀
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti