Uskoni ihmiseen ja ylipäänsä oikeaan ja väärään on viime aikoina ollut kovasti koetuksella. Edes mitään sen kummallisempaa ei ole tapahtunut. Kyse on ihmisten valinnoista ja niiden mukaisesta käyttäytymisestä.
Olenkin paljon pohtinut sitä, mikä se oma arvopohja on minkäkin asian suhteen ja mitä on valmis venyttämään toisten tekemien valintojen tähden.
Olen tullut siihen tulokseen, että tiettyihin asioihin en vain taivu, vaikka kuinka yrittäisin. Tiettyjä asioita en vaan voi hyväksyä niin, että niiden ollessa ihmissuhteiden välissä, pystyisi suhteita vielä jatkamaan.
Näin on asiat.
Olen paljon myös pohtinut sitä, mistä oma arvomaailmani alunperin kumpuaa.
Huomasin, että en ole julkisesti ääneen lausunut ja ilmaissut kiitollisuuttani sille yhdelle ainoalle ihmiselle, joka loi pohjan sille, joka olen tänään. Isälleni.
Sinä et ole minun biologinen vanhempani. Kuitenkin sinä olet valinnut minut tässä elämässä tyttäreksesi.
Sinulla ei ole ollut yhtään mitään velvollisuutta tai vastuuta minua kohtaan. Silti sinä olet ainoa ihminen, joka on täysin pyyteettömästi minua rakastanut. Halunnut rakastaa, ihan minun itseni tähden, ei kenenkään muun.
Sinä et tiennyt mitä sait. Silti olet pysynyt myrskyissäkin rinnallani.
Sinä opetit minulle ajattelun voiman. Sinä opetit minulle, mitä on pyyteetön rakkaus. Sinä opetit minulle, mitä tarkoittaa kunnioitus toista ihmistä kohtaan.
Sinä rakensit luottamuksen. Sinä rakensit sen, vaikka kohtasit kovaa vastustusta. Sinä et luovuttanut.
Sinä opetit minulle, että niin kuin jokaisella, minullakin on arvo.
Sinä myös annoit minun olla minä. En sinun kopiosi tai toiveittesi tai unelmiesi jatke. Vaan minä. Sinä annoit minun puhjeta kukkaan juuri minuksi ja hyväksyit minut juuri minuna.
Sinä olit myös reilu. Toruit minua minuna ja annoit minun kuulla myös kunniani ihan minuna. Omien tekojeni, toimieni ja ajatusteni tähden. Et koskaan moittinut minua sen takia, että olisit heijastanut minuun omia pettymyksiäsi, iso kiitos sinulle siitä! 💗
Kun neuvoa kaipasin, sinä et koskaan sanonut, että näin pitää tehdä. Sinä kysyit kysymyksiä. Sinä laitoit minut pohtimaan ja ajattelemaan asioita ja niiden seurauksia laajemmin. Sinä opastit ja annoit matkaeväitä elämää varten.
Olenkin nyt pohtinut kovasti, mitä sinä sanoisit minulle, kun kipuilen omien minulle ongelmia aiheuttavien asioiden suhteen?
Sinä sanoisit minulle.. Kuule lapseni.. Aina pohdi omia arvojasi, pohdi sitä, miksi olet määrittänyt itsellesi jonkin tietyn arvon ja miksi haluat sen mukaan elettävän ja toimittavan..
Jos pohdinnan jälkeen tulet edelleen samaan lopputulemaan, tiedät kuinka sinun on toimittava.
Muista, että valinnoista kannetaan aina vastuu. Jos yrität miellyttää kaikkia, vastuuta ei voi kantaa. Haluatko sinä käyttäytyä vastuullisesti itseäsi ja muita kohtaan?
Lapseni, sinussa on tarvittava viisaus sisälläsi, kuuntele mitä sydämesi haluaa sinulle sanoa.
Niin minä todellakin tiedän.
Kiitos sinulle, isä💖!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti