Juhlahumusta on laskeuduttu taas todellisuuteen ja maksuun langennut huviverokin kipukohtausten muodossa on tullut suoritettua.
On todettava, että pelolla ei voi paljoa saavuttaa. Kuri pitäisi kuitenkin saada jotenkin säilymään.
Korona toi pelon, joka kasvatti joitakin. Muutti jotakin. Kuitenkaan se ei tuonut mukanaan toisen ihmisen hengen kunnioitusta.
Ainakaan kaikille. Juttelin erään hyvin puheliaan rouvan kanssa kauppareissulla ja jouduin muistuttamaan turvaväleistä, nehän ovat sekä hänen, että minun turvakseni. Hän vain naureskeli ja totesi minun olevan hieman ylireagoiva.
Kysyin häneltä, että eikö korona enää pelota ja eikö se tunnu missään, jos omalla toiminnallaan aiheuttaa toisen kuoleman?
Hän vastasi, ihan sama, kunhan sitä toiselle aiheutettua kuolemaa ei itse tarvitse koskaan tietää.
Tämä sama pätee ympäri maailman. Väkivalloin toiselle aiheutetun kuoleman voimme ymmärtää ja tuomita, mutta itse mahdollisesti levitetty tappava virus ei kuulu oman vastuun alle. Siitä ei tarvitse välittää. Se on näkymätön, sen raakuutta ei voida todistaa samalla tavoin kuin esim. väkivallan. Se ei tunnu herättävän samaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Vaikka pitäisi.
Herääkin kysymys, kuka tässä siis on yhtään toista parempi?
Viruksella voi toisen kuoleman aiheuttaa, mutta väkivalloin ei.. Eikös se ole hieman kaksinaismoralistista ja hyvin lyhytnäköistä toimintaa?
Voisiko olla jopa niin, että enkeleiden ja demonien välinen raja häilyy niin paljon, että ei voi enää määrittää kumpi on kumpi?
Se on surullista. Ihminen kykenee hankkimaan tietoa, ihminen kykenee ajattelemaan sekä kehittämään ajatteluaan. Ihminen kykenee kantamaan vastuuta. Ihminen pystyy muokkaamaan omaa asennettaan. Ja normaaliin toimintaan pystyvä ihminen pystyy vastaamaan aina omista teoistaan sekä siitä, mitä jättää tekemättä.
Ihmisellä on suuri valta. Ihmisellä on vastapainoksi silloin samanmoinen vastuu. Ei voi olla valtaa ilman vastuuta.
Jokainen voi tehdä oman osansa. Pohtia omaa arvomaailmaansa. Jos jokainen henki ei ole tällä pallolla arvokas ja jokainen elämä elämisen arvoinen.. Voi pohtia sitä, miksi oma elämä tai rakkaiden elämä on elämisen arvoinen?
Olen maininnut tästä aiemminkin, jokainen meistä täällä on jonkun äidin lapsi. Olipa tuo äiti sitten hyvä tai välinpitämätön, silti hän on nähnyt sen vaivan, että on tuonut uuden elämän tähän maailmaan.
Näin hän on mahdollistanut elämän. Kenelläkään ei tulisi olla oikeutta kajota annettuun mahdollisuuteen elää.
Minua järkyttää se, että tämä asia pitäisi olla jokaiselle ihmiselle itsestäänselvää. Perusvaistojen ohjaamaa toimintaa. Kukaan ei ole toistaan parempi, kun puhutaan oikeudesta kajota elämään, eikä kukaan ole sen asian yläpuolella. Eikä kenelläkään ole oikeutta kajota toisen henkeen eikä aiheuttaa terveyteen vaikuttavaa haittaa.
Olisiko aika pohtia sitä omaa sisäistä arvomaailmaa ja omaa vastuunkantokykyä?
Hyviä kysymyksiä olisi pohtia, teenkö itse tarpeeksi?
Suvaitsenko tarpeeksi?
Kunnioitanko ja arvostanko tarpeeksi?
#JokainenElämäMerkitsee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti