Arttu Wiskarin biisissä on sanomaa. Kertosäkeessä kaikuu se suurin totuus, jota meidän kaikkien pitäisi pyrkiä noudattamaan.
Kävin tästä myös todella vauhdikasta ja eloisaa keskustelua hyvin raamatun tuntevien ihmisten kanssa. Siellä sama asia mainitaan muodossa, rakkaus keskuudessamme.
Lienee selvää, että nyt puhutaan ihan toisenlaisesta rakkaudesta, kuin romanttisesta rakkaudesta.
Mikä ihme meitä ihmisiä oikein riivaa?
Miksi me käyttäydymme kuin ääliöt?
Miksi olemme niin yksilökeskeisiä, että emme huomaa tai välitä siitä, kuinka kohtelemme kanssakulkijaa?
Minua risoo sellainen asia, että meille ihmisille on annettu ajattelun lahja. Käytämme tutkimusten mukaan vain 10% siitä kapasiteetista, joka meillä on jo olemassa. Mikä valtava potentiaali jää käyttämättä, ja sen käyttöönotto vaatisi vain hiukan ajatustyötä ja sen mukaisia toimia.
Minä en itse henkilökohtaisesti oikein ymmärrä tuota sanaa rakastaa. Mutta toisen kunnioittaminen käsittää minulle henkilökohtaisesti tuon määritelmän.
Aina se ei suinkaan ole helppoa. Ei ole helppoa hyväksyä sitä, miten toinen kohtelee itseä huonosti.
Me kaikki reagoimme siihen jotenkin. Kaikki. Jotenkin.
Toisella voi pinna kestää pidemmälle kuin toisella. Toinen taas antaa samalla mitalla takaisin. Ja joku muu taas tekee ratkaisun, joka on hyvinkin lopullinen.
Omasta menneisyydestäni olen pohtinut sitä asiaa, että mikä ihme poistaa aikuisen ihmisen vastuun käyttäytymisestä, tai nyt vastuun ylipäänsä?
Ja miksi ympäristö tukee vastuutonta käytöstä, toisen väärää kohtelua tai ihan vain on puuttumatta asiaan?
Asioihin puuttumisella on seurauksensa, se nyt on selvää.
Oletko kuitenkaan koskaan tullut ajatelleeksi, että puuttumatta jättämisellä on myös seurauksensa?
Ne vaan eivät ole välttämättä välittömästi näkyviä seuraamuksia, vaan pitkän aikavälin asioita. Kuitenkin yhtä kaikki, samalla tavalla niillä on omat vaikutuksensa elämän kulkuun.
Sitä olen ajatellut, että miksi meillä on rohkeutta tehdä toisella pahaa, mutta ei ole rohkeutta puuttua asiaan ja lopettaa sitä pahan kierrettä?
Olen aikaisemmin maininnut terveen itsetunnon.
Onko sinulla terve itsetunto?
Pystytkö kunnioittamaan toista?
Pystytkö olemaan sinä ilman, että käytät valtaa johonkuhun toiseen?
Voi lähteä pohtimaan asiaa näistä kysymyksistä:
Kuka maksaa sinun virheistäsi /valinnoistasi?
Miten valitset sen, kuinka kohtelet toisia, niin ihmisiä, eläimiä, kuin luontoakin?
Miksi sinulla on oikeus olla ajattelematta tekemisiesi, sanomisiesi ja ajatustesi vaikutuksia muihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti