Olen nyt aivan konkreettisesti kokenut sen, kuinka uuden opetteleminen on samalla vanhasta poisoppimista.
Meidän taloyhtiömme uusi lukitusjärjestelmän. Tarkoittaen sitä, että ihan jokaiseen asunnon oveen tuli uusi lukkopesä ja uudet avaimet.
Ja ei ihan mitkä tahansa avaimet, vaan älyavaimet.
Kyllä.
Minun vuoroni koitti muutama päivä sitten. Onneksi asentaja oli niin mahdottoman ystävällinen ja kärsivällinen, että jaksoi vastata lukemattomiin kysymyksiini, vaikka hänelläkään ei niihin kaikkiin vastauksia ollut. Yksinkertaisesti siitä syystä, että järjestelmä on niin uusi, ettei heilläkään ole siitä vielä mitään kokemusta.
Ja hän vielä kädestä pitäen opetti minulle, kuinka uuden avaimen kanssa toimitaan. Ja hyvä niin, koska se ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin voisi luulla.
Avain työnnetään lukkoon vähän eri tavalla, kuin vanha avain. Ensinnäkin lukko pitää ääntä, se surisee. On odotettava avaimen vastus juuri oikeassa kulmassa lukkoon nähden.
SITTEN avaimeen syttyy valo. Vihreällä pääset sisään, punaisella ja/tai valottomuudella jäät ulos.
Sanoinkin asentajalle, että ei passaa olla kintut ristissä ja kupla otsassa (siis vessahätä), kun sisälle tulo ei ole enää ihan niin nopeaa ja yksinkertaista kuin ennen.
Lisäksi, jos on jotain käsivaivaa, voin sanoa, että avaimen käyttö vaatii melkoista harjaantumista.
Sellainen pikkujuttu, joka itselleni on aiheuttanut huolta, on se, että avaimella EI saa vetää ovea auki. Meillä ei ole ovissa kuitenkaan vetimiä (vielä.. kuulopuheen mukaan ne olisivat jossain vaiheessa mahdollisesti tulossa).
Meidät on ohjeistettu siitä, että avaimet ovat tajuttoman kalliita, ja ne pitää ensin kuolettaa, ennen kuin voi uuden tilata. Lisäksi niistä täytyy pitää huolta kuin älypuhelimesta. Niille on olemassa mm lämpötilarajat, joissa ne mahdollisesti lakkaavat toimimasta. Lisäksi syy siihen, miksi niillä ei saa vetää, on se, että avaimen toisessa päässä on sellainen tunnisteavain, jolla pääsee sitten alaovesta sisälle. Se rekisteröidään aina ovesta kulkiessa johonkin erilaiseen lukijaan.
Niin, se avaimella oven auki vetäminen.
10 vuotta olen vetänyt avaimella oven auki. Ongelma on siinä, että liike on LIHASMUISTISSA.
Se menee aivan automaatilla, yhtään asiaa edes noteeraamatta.
On kuitenkin aivan mahdotonta olla vetämättä ovea avaimella vielä nyt, kun niitä vetimiä ei ole. Yritin kynnet työntää oven ja karmin väliin, mutta onnistunutta lopputulosta en sillä tavalla saanut aikaiseksi.
Kaupasta tullessani keskityin oikein kovasti siihen, että saan avaimen oikein työnnettyä lukkoon ja vihreällä pääsen sisään. Onnistuin.
Kuitenkin illalla kaverin kysellessä, kuinka uusi lukko toimii.. Mieleeni välähti, että EN ollut muistanut sitä, että ovea ei saa vetää avaimella auki.
Olin siis toiminut lihasmuistin mukaan, aivan huomaamatta.
Tässä on hyvä käytännön esimerkki siitä, kuinka me toimimme asioiden kanssa. Emme pohdi yhtään sen syvällisemmin välttämättä niitä perusjuttuja, joita arjessa teemme.
Silloin kun kehomme heittää eteen esteen sairauden tai vamman muodossa, joudumme väistämättä opettelemaan asioita uudelleen. Poisoppiminen on se vaikein urakka.
Mietin tuossa jo itselleni sellaista keinoa, täytyy varmaan kirjoittaa ulko-oveen itselleni lappu, jossa lukee.. MUISTA ettet vedä ovea auki avaimella!
Tätä mantraa on harjoiteltava oven aukaisemisen ohella nyt niin kauan, että uusi malli iskostuu lihasmuistiin. Siinä vain vierähtää sitä kuuluisaa aikaa, jota ihmismielen mukaan ei tänä päivänä ole olemassakaan.
Nyt on olemassa elämässä aivan uusi jännitysmomentti. Aina, liikuitpa minne hyvänsä, on puhelimen oltava mukana. Ei riitä, että avainkin on mukana, sisäänpääsy riippuu siitä, välähtääkö vihreä valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti