Haaveissa sateenkaari?

Oletko koskaan pohtinut sitä, mitä on todellinen vastuu?

Minä olen.

Olen törmännyt nyt tavallista enemmän kyseiseen asiaan kuluneen kuukauden aikana. 






Minua ihmetyttää suuresti se, että vastuussa olevat tahot vain kylmästi väistävät vastuun, joka heille kuuluu.





Vastuun väistely tapahtuu useimmiten niin, että aina syy on jossain toisessa osapuolessa, ei koskaan itsessä.




Tai vastaavasti syy on vallitsevissa olosuhteissa, ei koskaan itsessä.




Riippuu aina siitä, mikä on se lopullinen vaikuttava tekijä taustalla, joka ratkaisee sen, missä kontekstissä asiaa ajatellaan.






Aina voidaan asiaa kuitenkin perustella jollain muulla syyllä, kuin sillä, että itse on tehnyt jonkin ratkaisun.







Kaikista pahin tilanne on se, että käydään morkkaamaan kyseenalaistavaa osapuolta ja niin sanotusti kaivamaan maata hänen jalkojensa alta, keskittymällä epäolennaisuuuksiin, jotka eivät välttämättä liity asiaan ollenkaan.






Hyökkäys on paras puolustus, jos kyseenalaistavan osapuolen rytmi häiriintyy tästä peliliikkeestä, niin soppa on silloin valmis, eikä varsinainen asia tule valmiiksi ollenkaan.

Mitä sitten on vastuu?

Vastuuta voidaan jakaa erinäisiin alaluokkiin, mutta ne eivät kuitenkaan ole toinen toistaan poissulkevia.






Vastuu sanana on myös hyvin yleisesti sellainen, jota käytetään luomaan valtaa. Sitä käytetään myös siinä yhteydessä, kun halutaan luoda illuusio hämärähommille, jotka eivät välttämättä ole aivan lain mukaisia.






Olen tullut siihen tulokseen, että kasvuympäristömme ja kasvukokemuksemme määrittävät hyvinkin pitkälle sen mallin, kuinka ymmärrämme sanan vastuu.






Silloin meillä on edessämme ongelma. Jos sanan vastuu merkitys perustuu jokaisen subjektiiviseen näkemykseen, niin mikä silloin määrittää sen, mikä on eettisesti ja/tai moraalisesti hyväksyttävää vastuunkantoa?






Kun meilllä on niin sanotut hallinnolliset viitekehykset, jotka määrittävät sanatarkasti sen, mitä vastuualueeseemme kuuluu, asia pitäisi olla ihan selvä. 






Siinä tapauksessa on sitoutunut noudattamaan ja tekemään vallitsevan viitekehyksen mukaisesti asioita ja noudattamaan niitä pelisääntöjä.






Jos kuitenkin silloin vetäytyy siitä vastuusta, jonka on ottanut hoitaakseen ja vierittää syytä aina jonkin toisen osapuolen harteille, olisi ehkä syytä pohtia sitä, miksi on moiseen vastuutehtävään suostunut.






Mielestäni, jos vastuussa oleva henkilö on hoitanut asian olemassa olevan viitekehyksen mukaisesti, silloin hän pystyy perustelemaan tekemänsä päätökset. Tällöin ollaan tilanteessa, jossa asioista keskustellaan rakentavassa hengessä mahdollisen kehityksen aikaansaamiseksi. Se vaatii aina sitä, että punnitaan erilaisia vaihtoehtoja sekä mietitään seuraamuksia niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. 

Entäs sitten, kun pelisääntöjen viitekehystä ei ole?

Itse olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että ihminen on itse vastuussa omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Kuitenkin poikkeustapaukset poissulkien.






Ihminen on vastuussa itsestään ja omasta käytöksestään sekä ajatuksistaan.






Kuulen usein sanottavan, että elämä on niin vaikeaa, kun asiat vain tapahtuvat.

Osaltaan se on totta, asioita tapahtuu. 

Ne yleensä kuitenkin tapahtuvat ihmisen myötävaikutuksella.

Ihmiset täällä asioita tekevät ja jättävät myös tekemättä.

Sairastuminen on yleensä asia, jota ajatellaan vain tapahtuvaksi. Sillekin yleensä löytyy jokin syy. Jokin asia, joka on myötävaikuttanut siihen, että ihminen sairastuu..

Jos asiaa ajatellaan yhtään sen syvemmin, joka asiassa on olemassa myös ne kerrannaisvaikutukset. 

Eli, jos asiaa pelkistetään hyvinkin rajusti, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikki mitä ihminen tekee ja jättää tekemättä.
Mielestäni tässä on olemassa silloin viitekehys.







Tein itse eilen tietoisen päätöksen, en vienyt roskapussia ulos roskikseen. Muuta asiat olivat tärkeämpiä. Tänään näiden helteiden myötävaikutuksella roskis haisee.





Voinko siis syyttää roskia siitä, että ne haisevat? 
Voinko syyttä hellettä siitä, etten jaksanut lähteä ulos?
Voinko syyttää muita asioita siitä, että ne olivat mielenkiintoisempia?





Voin ottaa vastuun siitä, että ITSE tein päätöksen siitä, että roskat kerkeävät odottaa. Lisäksi arvotin muut asiat olemaan tärkeämpiä. Tein siis itse päätöksen ja olin tekemättä jotain.






Sen seurauksena jokin asia on tekemättä ja siitä seurasi jotain. Itse olen kuitenkin vastuussa siitä.
Minun tekemiseni ja tekemättä jättämiseni. Voin myös perustella tekemäni päätöksen. Silloin kukaan ei pääse myöskään kritiikillään satuttamaan minua, koska kannan vastuun omasta päätöksestäni, joka perustui tietyn viitekehyksen sisällä tehtyyn ratkaisuun.

Löysin jostakin sanonnan:

"Everybody wants happiness. 

Nobody wants pain. 

But you can't have a rainbow without 

a little rain."

Onnellisuutta ei voi ymmärtää, ennen kuin on vertailukohtana myös sen vastine. Näin ollen onnellisuuskin perustuu osaltaan vastuuseen.



On siis meidän jokaisen omassa harkinnassamme, kuinka arvotamme elämäämme. Otammeko itse vastuun omasta onnestamme ottamalla vastuun myös sen vastakappaleesta?