Like frozen

Minä kaipaan kesää.

Great. 

Joka vuosi mediasta saa lukea talven yllättäneen autoilijat. Nyt voisin sanoa talven yllättäneen minut.





Tätä talvea, eli olemme olleet muutamassa pakkasasteessa, on kerennyt kulua kokonaista 4 päivää, ja meikäläinen on aivan valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut, ja suuntaamaan sinne, missä on lämmintä.






Se unelma joutuu kuitenkin nyt vielä odottamaan vuoroaan.





Tiesin talven tulevan. Luulin olevani varustautunut ja valmistautunut siihen. Kaikki on vain niin eri tavalla kuin ennen. Kaikki on ikään kuin uutta ja uuden opettelua, tässäkin asiassa.






Olen saanut ihmisiltä palautetta siitä, että liikun kuulemma liikaa. Miksi te taas olette lenkille menossa? - sitä olen kuullut paljon.





Sanoin eräälle henkilölle, että nyt on mentävä, sitten kun talvi tulee, liikkuminen ei ole enää niin yksinkertaista.





Enpä tiennyt, miten oikeassa olin.

Mikä tässä sitten on vikana?

Säässä ei varsinaisesti muu kuin pakkanen ja tuuli. Ne ovat ihan mahdoton yhdistelmä.





Lihakset jumittuvat todella nopeasti, ja liikkuminen tai treenaaminen samalla tavoin kuin vaikka viime viikolla ei enää vain ole mahdollista.






Musta jää on tullut, jokainen askel on tiedostettava eri tavalla.






Pukeutuminen onkin tuottanut päänvaivaa. Olen mielestäni löytänyt ne itselleni sopivat materiaalit ja vaatteet, joiden kanssa liikkuminen ei aiheuta enempää kipua, mutta lähtökohdat ovat muuttuneet ja nämä vaatevalinnat eivät ole enää päteviä.






Toppavaatteet ovat liian painavia. Eivät siis tule kysymykseenkään. Samoin saumattomat urheiluvaatteet, joiden nimeen vannon, tuntuvat ihoa vasten todella kylmältä ulkona.



Villa on myös vihollinen. kaivelin villaiset säärystimet esille, mutta ne pistelevät hyvin ikävästi, vaikka olisivat housujen päällä.






Meillä onkin ollut melkoinen show viime päivinä, kun vaatevarasto on käännetty ylösalaisin ja vaatteille on pohdittu uusia käyttötarkoituksia, ommeltu vanhasta uutta ja soviteltu mitä erilaisempia yhdistelmiä käyden niitä ulkona testaamassa.





Vieläkään ei ole aivan valmista. Jotain uusia hankintoja joudun tekemään. Täytyy ensin löytää ne sopivat vain jostain. Olen jo netin ihmeellisessä maailmassa pyörinyt, mutta en ole löytänyt niitä mitä etsin.





Kengät ovat toinen murheenkryyni. Sukat ovat vihollinen numero yksi. En laita niitä jalkaani kuin äärimmäisessä hädässä.





Jalat turpoavat nyt enemmän kuin kesällä, ja talveksi hommatut kengät puristavat ikävästi. Kengät eivät myöskään saa olla liian painavat. 

Olen kuitenkin luonnoltani ulkoilmaihminen. 

Kärsin suunnattomasti siitä, että tällainen este nimeltä talvi tuo minulle ylimääräistä päänvaivaa ja kehonvaivaa sekä vähentää ulkonaoloaikaa.






Sairas ihminen ja tässä tapauksessa CRPS- ihminen ei voi ajatella vain, että tilanteen mukaan vaatetta päälle ja samalla draivilla treenaamaan kuin vaikka kesällä.





Olisipa se niin yksinkertaista. Hermosto kuitenkin reagoi eri tavalla kylmiin ärsykkeisiin. Olet kuin jääkalikka, vaikka olisit turkishaalarit päällä ja liikkuisit. 





Kädet ja jalat ovat kylmät sisälle tullessa, riippumatta siitä, miten hyvin olet ne suojannut.





Verenkierron hidastuminen provosoi kivun hyvin nopeasti. Hermokipu on vallan hermoihin käyvää, vähänkään kun kylmä pääsee puraisemaan, sisällä tai ulkona näin talvi-aikaan.






Kun liikut ulkona kuin pakastettu kalapuikko, niin treenaaminen ei ole aivan samalla tasolla kuin aiemmin. Liikeradat jäävät vajaiksi.





Tämä koettelee myös tekemisen mielekkyyttä sekä motivaatiota liikkua ulkona. Olen huomannut tämän myös omalla kohdallani kuluneella viikolla.



Säätiedot syynätään tarkkaan, ja pidemmät ulkoilut suunnitellaan pitkälti sen mukaan. Lihasten lämmityksestä ulkoilun jälkeen on pidettävä huoli sekä kiinnitettävä enemmän huomiota riittävään ruokailuun sekä tarpeeksi lämpimässä tilassa tapahtuvaan lepoon ja hermoston rauhoittamiseen.

Minä siis todella kaipaan kesää.

Olen tässä pohtinut, mitä treeniä aloittaisin sisällä. Treenejähän minulla on vaikka kuinka, mutta totuin treenaamaan ulkona raittiissa ilmassa, joten sisätreenit eivät houkuttele yhtään.

Mistä motivaatio?

Täytyy keksiä jotain uutta, jokin uusi laji tai treenaustapa, joka vie huomion pois sisällä vai ulkona- ajattelusta.