Muutama vuosi sitten kävin keskustelun erään sairaanhoitajan kanssa, jonka oma lapsi oli ollut jo vuosia vakavasti sairas. Hän sanoi minulle;
Kärsimys ei jalosta ketään.
Aivan hämmennyin ja jäin sanattomaksi, sillä olin hänen kanssaan eri mieltä, mutta en yhtäkkiä osannut perustella sitä miksi olin eri mieltä.
Nyt tässä hetkessä pyytäisin häntä perustelemaan kantansa ja kertomaan mikä hänestä on kärsimystä.
Jalostaako kärsimys?
Mielestäni asennoituminen asiaan ratkaisee sen jalostaako kärsimys vai ei. Jos vain kaikki on pelkkää tuskaa ja ihminen tuntee pelkkää voimattomuutta sekä epätoivoa, väittäisin kärsimyksen olevan silloin pelkkää kärsimystä. Via Dolorosa.
Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee terveyden näin:
”Terveys on täydellisen ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä ainoastaan taudin tai raihnaisuuden puuttuminen.” -WHO
Terveys ei ole pelkästään sairauden puuttumista vaan täydellistä henkistä, kehollista ja sosiaalista hyvinvointia. Tämä määritelmä on hyväksytty vuonna 1946, jolloin kärsittiin sodan jälkeisestä köyhyydestä ja elettiin jälleenrakentamisen aikaa.
Terveyskään ei siis ole ihan yksinkertainen määritelmä, vaikka se helposti unohtuu näin sairauden kanssa painiessa ja kipujen keskiössä.
WHO :n julistuksesta löytyy se vankka kallio, joka auttaa selviämään kärsimyksen tiellä ja tuo mahdollisuuden kehittyä:
Hyvinvointi.
Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta.
Onko se sitä?
Osaatko määritellä juuri tällä hetkellä mitä hyvinvointi sinulle tarkoittaa?
Yleensä sen joutuu rakentamaan.
Kuinka sinä rakennat omaasi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti