Hyvää sunnuntain huomenta! Tai toivon sen olevan hyvä huomen edes jossakin torpassa tai niemen notkelmassa.
Minulla ja isälläni eli meidän perheellämme on ollut hyvin vaikea viikonvaihde.
Olemme hyvin järkyttyneitä äitini tilasta.
Hän on myöntänyt kaikki tekonsa ja kertonut halustaan satuttaa ihmisiä.
Olemme hyvin pahoillamme myös kaikkiin muihin ihmisiin kohdistuneista teoista ja murheen aiheuttamisesta.
Otamme osaa myös muiden ihmisten suruun!
Ja perheenä haluamme näin osoittaa tukemme äitini uhreille ja heidän muistolleen. Kunnioittaa heitä ja surua, jota jokainen menetyksen kokenut kantaa nyt mukanaan.
Totuus vapauttaa, mutta se ei paranna.
Vaikka äiti saa tarvitsemaansa hoitoa, me muut käymme omaa tuskaamme nyt läpi kuka mitenkin sen taitaa.
Täytyy muistaa se, että kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikki käytös taas ei ole.
Vaikka äitini mieli on hyvin sairas, hän on silti tehnyt julmaa vääryyttä.
Hän on tehnyt sitä hyvin monella tasolla ja lukuisille ihmisille.
Olen ja olemme pahoillamme meidän jokaisen vääryyttä kokeneen puolesta.
Suruun auttaa vain sen läpikäynti.
Pettymykseen ja petetyksi tulemiseen auttaa vain aika. Ymmärrys siitä, että toinen ihminen voi tarkoitushakuisesti satuttaa meitä, voi tyrmätä jalat alta.
Se ei kuitenkaan tee kenestäkään meistä petetyksi tulleista vielä huonoa ihmistä.
Voimme ainakin pitää lohtuna sellaista asiaa, että olemme antaneet ihmisyydelle mahdollisuuden.
Väkivalta ja kuolema tai muu kieroilu eivät koskaan korjaa ihmisen kokemaa vääryyttä. Se on hyvä pitää mielessä.
Jos tuntuu siltä, että on mätää omassa mielessä,
siihen auttaa kielenkäytön muuttaminen kauniisiin tai edes neutraaleihin sanankäänteisiin.
Itsemyötätunto on myös kaunis ja kunnioittava teko jokaisella ihmisellä itseään ja omaa minuuttaan kohtaan.
Laki, oikeus ja kunnia.
Niillä pärjää ihminen jo pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti