Yksi asia on aivan satavarmaa. Koronaa tulee aivan joka tuutista ja se on läsnä aivan kaikkialla, jossain muodossa.
Tietenkin on. Tämä on nyt tämän ajan vitsaus ja se hallitsee tällä haavaa aivan kaikkea.
Yksi asia on sellainen, joka saa minut ärtymään, ja se on tällä hetkellä media. Uutisoinnissa ei ole mitään väärää, ei pidä käsittää väärin. Provosoivat otsikot ovat ne, jotka minua kaivelevat.
Tottakai niitä tehdään oman tehtävänsä eli huomioarvon takia, se on selvä.
Kuitenkin näin herkässä aiheessa ja vielä herkemmässä vaiheessa tosiasioihin pohjaavaa uutisointia tarvitaan.
Mediassa esitellään asiantuntijoita sieltä ja täältä.. He ovat sitä, tätä ja tuota mieltä.. Vain yksi asia on varmaa.. He ovat eri mieltä.
Kaiken tämän mediassa olevan tiedon pohjalta me sitten teemme omat valintamme, mitä uskomme ja totuutena pidämme.
Fakta on kuitenkin se, että kaikki päättäjät suunnistavat tällä hetkellä sokkona, koska kukaan ei tiedä tarpeeksi. Tämä on niin tuore asia, jotta ei voi tietää.
Tässä hetkessä me kaikki teemme päätöksiä, joilla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen, tästä hetkestä puhumattakaan.
Jos valtiontaloudesta ollaan koronan vaikutusten takia huolissaan nyt.. Pitää nostaa katsetta myös sinne tulevaisuuteen.
Entäs, jos paljon ihmisiä pääsee sairastumaan koronavirukseen ja paranemaan siitä nyt. Entäs, jos viruksella onkin pitkät piuhat ja vaikka 10 vuoden päästä työikäisiä veronmaksajia kuoleekin joukoittain johonkin, jonka tämä virus jätti jälkeensä. Kyllä valtiontaloutta sellaisessakin tapauksessa kovalla kädellä koetellaan.
Ei käy päättäjiä kateeksi. Toivon heille mahdollisimman pitkälle yltävää kokonaisuuden kartoitusta ja uhkakuvien ja niiden seurausten ymmärrystä.
Taisteluvoittoja otetaan eri asioissa ja tilanteissa, lähtökohtana pitää kuitenkin olla koko sodan voittaminen, jotta jälleenrakennus voi alkaa. Siksi ajatus täytyy yltää tästä hetkestä myös kauemmaksi tulevaisuuteen.
Sanoin jo hyvin aikaisessa vaiheessa tätä epidemiaa, että tämä menee aivan samalla tavalla nyt koko valtakunnassa, kuin silloin, jos yksilö äkkiarvaamatta sairastuu ja menettää asioita.
Ihmiset ovat noudattaneet aivan sitä samaa kaavaa. Ensin tulee paniikki. Sitä käsitellään eri tavoin. Jotkut leipovat pullaa, toiset eivät tottele, eivätkä usko. Toiset varautuvat pahimpaan mahdolliseen ja jotkut luottavat hyvään onneen tai elämäntarkoitukseen. Toiset lamaantuvat täysin.
Nämä ovat kaikki erilaisia reaktioita samaan asiaan.
Yksilön kohdalla tämä humppa menee niin, että persoona ratkaisee sen, kuinka asiassa etenee.
Toiset tekevät itsemurhan, joku turruttaa itsensä päihteillä tai jopa lääkkeillä. Joku toinen taas kerää kaiken saatavilla olevan tiedon ja luo toimintastrategian sen perusteella. Toinen taas elää niin kuin mikään ei olisi muuttunut.
Yksi asia näille jokaiselle on samaa. Jokaikinen näistä eritavalla tekevistä yksilöistä tottuu siihen uuteen vallitsevaan todellisuuteen.
Tottakai tunteita tulee ja menee. Eihän ihminen ole ihminen, jos hän ei sure mennyttä ja pelkää tulevaa. Ennenhän oli kaikki aina paremmin. Totesin tämän itsekin erään toisen asian yhteydessä, kuinka aika olikaan kullannut muistoja.
Kuitenkin todellisuus PAKOTTAA meidät sopeutumaan, koska muutakaan emme voi.
Tämä on huomattavissa jo tässä valtakunnallisessa tilanteessa. Ei ole enää outoa, että pidetään etäisyyttä tai pestään käsiä. Kaikkeen tottuu.
Yritykset keksivät koko ajan uusia tapoja toimia tai pohtivat uusia toimialoja.
Yksilöt ovat keksineet uusia tapoja yhteyksien pitoon ja yhteisöllisyyden ylläpitoon. Kaikille hauskaa #virtuaalivappua, noin niin kuin esimerkkinä.
Poikkeustila on muuttunut pahimmasta paniikista todellisuudeksi, ja jokaikinen meistä sopeutuu siihen ja sopeuttaa oman toimintansa vallitsevaan tilaan sopivaksi.
Tottumus on siis ihmisluonnolle ominainen tila.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti