Arki haltuun -valmennus 2019 (1. osa)
Olen tainnut mainita jossain kirjoituksessani joskus aiemminkin jo, että pelko taitaa olla yksi suurimmista indikaattoreista ihmisen elämässä.
Yksi todella suuri syy siihen, miksi ihmiset karttavat (minun) valmennustani on pelko. Ei tarvitse edes pelätä välttämätä minua.. (lupaan olla syömättä ketään..) 😉
Vaan pelkästään se, että asiat voivat valmennuksen myötä muuttua, voi aiheuttaa maata mullistavaa pelkoa.
Vaikka tilanne tällaisenaan olisi epätyydyttävä, se on kuitenkin tuttu ja turvallinen.
Aina, kun tilanne muuttuu, joutuu ihminen pohtimaan joitakin toiminta- ja ajatusmalleja uudestaan. Se ei yksistään vielä riitä, vaan ne täytyy myös käytännön tasolla toteuttaa omassa arjessa.
Suurta pelkoa voi aiheuttaa myös se, mitä tapahtuu, jos aloitan valmennuksen. Ratkeaako ongelma, jonka vuoksi siihen lähdin.. / tai vastaavasti jos ongelma ei ratkeakaan..
Epämukavuusalueelle astuminen on aina vaikeaa. Aina. Siksi sillä on niin osuva nimi.
Se on kuitenkin valitettavasti se ainoa alue elämässä, jossa kehitystä on mahdollista tapahtua.
Yksi pelon aihe on myös se, jonka olen lukuisat kerrat kuullut..
Sinä esität vaikeita kysymyksiä..
Niin. Jos kysymys on vaikea, se on AINA reaktio.
Oikeasti ei ole olemassa vaikeita eikä helppoja, ei oikeita eikä vääriä kysymyksiä. On vain kysymyksiä, jotka aiheuttavat meissä jotain liikehdintää.
Kuten olen jossain jo aiemmin todennut, valmennuksessa ei etsitä VALMENTAJAA varten niihin kysymyksiin vastauksia.. Valmennus on aina VALMENNETTAVAA varten ja hänen ehdoillaan.
Tälläisessa tilanteessa, jossa kysymys tuntuu vaikealta, lähdetään purkamaan sitä. Miten käsittää kysymyksen? Voiko sen muotoilla toisin? Mikä kysymyksessä aiheuttaa vaikeutta? Jne..
Eivätkä kaikki kysymykset aukene koskaan heti, meidän täytyy elää ja kokea asioita ensin, jotta voimme alkaa pohtia niitä, ja peilata niitä elettyyn ja koettuun.
Oivalluksissa se on hienointa, että samaan asiaan voi oivaltaa jotain uutta ja nähdä asioiden uusia ulottuvuuksia ihan milloin vain. Se riippuu aina siitä, mikä sinussa resonoi.
Valmennus ei ole peikko, eikä sillä ole itsellään mitään pelkokerrointa eikä arvoa pelolle. Se on neutraali asia, joka käsittelee mitä milloinkin ja aina pohjaten johonkin.
Älä anna pelon estää itseäsi kehittymästä.
Ja älä anna pelolle valtaa lamaannuttaa itseäsi.
Jokainen meistä on kehityksen arvoinen
ja jokaiselle meistä se on mahdollista.
Asioiden oivaltaminen ja prosessien läpikäyminen
on puolestaan suuri lahja,
ne mahdollistavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti