Ensiaskeleita

Inspiraatio

löysi minut ja tähdet olivat suotuisat kuvaamiselle. Olen kuvannut suhdettani syömiseen ja ravintoon ylipäänsä sekä sitä miltä syömishäiriö saa asiat näyttämään ja tuntumaan. 

Valoa


kohti matkataan, vaikkakaan aina se ei ole sieltä tunnelin päästä pilkistänyt. Nyt kuitenkin näen jo sen välkkeen. Paljon on matkaa vielä taitettavana, rotkoja ylitettävänä ja uusia asioita opittavana.


Nyt
kuitenkin tiedän miksi , silloin on helpompaa lähteä miettimään asioita miten. Syömishäiriöajattelu puskee välillä pintaan ja saa ajatelemaan asioita aika hassustikin, mutta nyt voin jo erottaa nämä toisistaan. Se on paljon se.


RTkin
herkistyi kyyneliin kertoessani näistä oivalluksistani ja pohtimisistani. Hän oli vaikuttunut siitä, että 7 kuukauden aktiivisen pohtimisen jälkeen pääsin kosketuksiin niiden oikeiden syiden kanssa. Paljon on siinäkin vielä työnsarkaa ja monia tunteita käsiteltäväksi, mutta alkuun tämä on nyt saatu.

Huomasin olevani erittäin tyytyväinen itseeni siinä, että olen rohkea ja menen vaikeita asioita päin. Mietin vaikka pääni puhki kuinka ne ratkaistaan ja niiden kanssa mennään eteenpäin. Jos yksi näkökulma ei toimi, vaihdetaan se toiseen. Siis tulta päin.

RT sanoi ruokapäiväkirjan perusteella, että nyt on tullut lupa nestemäiselle ruoalle. Tämä on ihan totta, sillä mehut, proteiinijuoma ja perunamuusi sekä tofukastike eivät aiheuta enää vastenmielisyyttä niin kuin aikaisemmin tekivät. Tänäänkin laitoin hyvää ruokaa, perunamuusia ja tofua ruohosipulikastikkeella. Ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa, että ruoka maistui hyvältä! Hurraa!


Nyt
en saanutkaan enää ohjeita mitä pitää syödä/mikä tekee hyvää tai on terveellistä. Hän sanoi, että tähän väliin minulle pitää saada nyt kausi, jolloin kukaan muu ei käytä valtaa syömiseni suhteen. Eli minä itse tiedän kyllä. Vaatii nyt herkkää korvaa kuunnella omaa kehoaan, ei saa miettiä yhtään tiedon kautta, ainoastaan mitä oma keho sanoo.
Osaan kyllä, olen aivan vakuuttunut siitä. Luon nyt ihan uutta identiteettiä syömisen suhteen. Toisaalta se on pelottavaa, mutta päällimmäisenä on ilo uuden oppimisesta ja oivaltamisesta. Saan maalata tämän kankaan juuri niin kuin itse haluan. Kukaan ei tule enää sanomaan mitä saan syödä ja mitä en. Minä teen juuri niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Mahtava fiilis olla itse ohjaksissa ensimmäistä kertaa tässä elämässä!ッ


Olen
huomannut ravinnon vaikuttavan positiivisesti myös kivunhallintaan. Lihakset eivät ole enää aivan niin raastavan kipeät kuin ovat tähän mennessä olleet. Jaksan huomattavasti enemmän ja kipukohtauksetkin alkavat olla jo hallittavia. Tosin niiden voimakkuus riippuu paljon muustakin kuin pelkästään ravinnosta, mutta on sillä osansa tässä vyyhdessä.