Syytä juhlia!

Ensi viikolla on syytä juhlaan.




Blogi täyttää pyöreät 10 vuotta. Niin, ei tietenkään Solidaarinen Sydän, vaan Festina Lente, joka oli alunperin Dankon blogi. Linkki blogiin löytyy välilehdiltä yläpalkista.




Samalla tulen juhlistaneeksi 10 - vuotista taiteilijauraa valokuvauksen parissa.




Tarkoitus oli lähteä pidemmälle matkalle 10- vuotis taiteilijajuhlien vuoksi, mutta koronatilanne saa nyt jäämään kotiin.




Eikä se välttämättä ole yhtään huono asia. Pohdin tuossa juuri, että arkeahan minä kuvaan, joten mikäs sen sopivampaa, kuin kuvata arkea juuri siinä hetkessä, kun 10 vuotta tulee täyteen.





Valokuvaus on kulkenut mukanani tämän sairastamisen ajan, ja opettanut minut elämään hetkessä, pysähtymään ja olemaan läsnä, vaikka valokuva edustaakin aina jo mennyttä aikaa.





Kuitenkin sukelsin tuonne valokuvien kätköihin, kun pohdin suhdettani valokuvaukseen, ja huomasin, että olisin harrastanut valokuvausta jo lapsena, jos se olisi ollut mahdollista.




Minun lapsuudessani oli filmikamerat. Äidillä oli sellainen. Siihen ei saanut koskea, ja jos sen käsiinsä sai, sitä piti kohdella kuin kalleinta aarretta.




Tietenkin elimme 90-luvun lamavuosia ja me olimme vähävaraisia.




Tästä syystä filmiä ei tuhlattu ja pääosin kuvattiin vain juhlia. Kuvissa pönötettiin, siis poseerattiin, ja kaikilla oli kymppihymyt, vaikka hymyyn ei olisi ollutkaan aihetta.




Arkistojen kätköistä löysin kuitenkin äidistäni yhden hyvän muiston.


Hän antoi joitakin kertoja kameran minulle ja sain ottaa yhden kuvan haluamastani kohteesta.





Muistan, kuinka paljon nuo hetket minulle lapsuudessa merkitsivät. Se oli niin jännää. Kun otit kuvan, et nähnytkään sitä heti, vaan jouduimne odottamaan filmin täyttymistä ja sitten veimme filmin valokuvaamoon. Vieläkin kuvien näkemisen odotus jatkui siihen, kunnes valmiit kuvat sai hakea.




Ehkä se tosiaan oli noina hetkinä maailman kallein aarre. Sekä kamera, että pitkän odotuksen jälkeen nähtäväksi saatu työn tulos.

Oulun Nallikarista ottamani kuva
filmikameralla. Olin 9-vuotias 1990-luvun alkupuolella.

Elämäni ensimmäiseltä ulkomaanmatkalta
Turkin Marmariksesta
ottamani kuva, filmikameralla, vuonna 1996
Ollessani 14-vuotias.

Iso-Syötteeltä Suomesta, vuonna 1998, ollessani vielä 15 - vuotias. Myöskin filmikameralla.