Olen alkanut kuunnella monien vuosien jälkeen taas radiota. Tutuksi on tullut monikin biisi.
Jenni Vartiaisen Keinu on kuulunut useasti ja se saa väristyksiä aikaiseksi. Ensinnäkin jo tulkinta ja ääni, mutta sitten vielä lyriikka.
"Joka keinussa jumalten keinuu, väliä taivaan ja helvetin heiluu. Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu. Joka selässä ristinsä kantaa.."
En ihan tarkasti tiedä, mitä tämä tarkoittaa sanoittajan toimesta, mutta henkilökohtaisella tasolla se on koskettanut ja kuvannut olotilaani viimeisten kahden kuukauden aikana.
Nyt nimittäin on mennyt kuppi nurin.
Tänään se nyt sitten tapahtui. Olen odottanut sitä, sillä tunnen itseni. Siedän yllättävän pitkään ja paljon asioita. Selvitän ne ensin itselleni ja työstän ne, sitten vasta tartun toimeen, jos siihen on aihetta.
Nyt on.
Asia koskee tätä meikäläiseen kohdistuvaa kiusaamista.
Olen sietänyt sen, että käytävässä seisotaan oven takana kuuntelemassa tai postiluukusta kurkitaan sisälle, mitä meidän asunnosta kuuluu, näkyy ja vedetään niistä mitä ihmeellisempiä johtopäätöksiä.
Olen sietänyt sen, että postini on viety ja ne ovat löytyneet auki revittyinä.
Olen sietänyt sen, että julkisesti yksityisasioihini puututaan ja niistä yleisesti juorutaan.
Nyt kuitenkin askel eteenpäin on otettu, jota en voi enää sietää.
Sain kirjeitse yhteydenoton sosiaalitoimesta, jossa kerrottiin, että minusta on tehty huoli-ilmoitus yksityishenkilön toimesta.
Lain mukaan minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kutsua sosiaalityöntekijä meille kylään, jotta hän pystyi tilanteen tarkistamaan omin silmin.
No, sosiaalitoimi totesi ilmoituksen aiheettomaksi. Mitään väärää en ole tehnyt.
Tämä ilmoitus piti sisällään todella vakavia valheita ja syytöksiä.
Koska tämä oli RAUKKAMAISESTI yksityishenkilön nimettömänä tekemä ilmoitus, ei siitä seuraamuksia hänelle valitettavasti tule.
Minulla kiehui jo omasta puolestani, mutta ensimmäiseksi suutuin siitä, että viranomaisen työaikaa joku KEHTAA tuhlata tällaiseen jonninjoutavaan.
Vetoan ihan jokaisen ihmisen terveeseen järkeen. Please, mieti onko toimintasi todella aiheellista, jos aioit tehdä viranomaiselle ilmoituksen toisesta henkilöstä.
Kaikella on seurauksensa. Aina.
Minulla tämä aiheutti valtavan häpeän tunteen, vaikka en ole mitään väärää tehnytkään.
Jo ajatus siitä, että joku pystyy kajoamaan minun ja Dankon elämään näin julmalla tavalla aiheutti hirveää tuskaa, pelkoa, pakahduttavaa pakokauhua.
Sain paniikkikohtauksen.
Kukaan ei saisi koskaan päästä tekemään toiselle tällaista. Ei koskaan. Ei kukaan.
Ammattini velvoittaa minua kuitenkin ajattelemaan asiaa laajemmin. Ja olen pahoillani kiusaajani puolesta. Olen vilpittömästi pahoillani hänen sisällään vellovasta myrskystä. Olen pahoillani myös siitä, että se täytyy purkaa minuun. Toivon todella, että hän saa elämältä sitä mitä hän tarvitsee, jotta hän pystyy taas elämään itselleen mielekästä elämää.
Olen nyt tarttunut toimeen ja olen lähestynyt kaikkia tahoja, joita asia koskee.
Olen ajatellut mitä haluan tilanteen hoitamisella saavuttaa. Haluan totuuden voittavan. Haluan absoluuttisen totuuden säätelevän kaikkien osapuolten toimet tästä lähtien.
Lisäksi haluan, että sosiaalitoimi saa kirjallisen anteeksipyynnön asianosaisten toimesta.
Mielestäni olen aivan kohtuullinen.
Jos meillä ei toimita totuuden mukaan, mitä meille tässä elämässä muuten jää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti