Havainnointitapa vaikuttaa havaintoon.
Oma maailmankuvamme, omat arvomme ja elämänkatsomuksemme vaikuttavat siihen, kuinka havainnoimme ympäröivää maailmaa, sen asioita ja ilmiöitä.
Mutta mikä vaikuttaa siihen, kuinka havaintoihin reagoimme?
Olen vahvasti sitä mieltä, että siihen vaikuttaa kysymys;
Miksi?
Silloin kun havainnoitu asia sotii omaa arvomaailmaasi vastaan, niin yleensä reaktio on silloin jollain tavoin kielteinen.
Jos taas havainto on omaan maailmankatsomukseen sopiva, sitä pidetään hyväksyttävänä.
Kuinkas sitten toimitaan, kun jokaisella meillä on omanlainen tapamme havainnoida?
Siihen tarvitaan kysymyksiä.
Ja siihen tarvitaan uskallusta kuunnella ja kuulla vastaukset.
Mikä sitten synnyttää havaintoihin reagoimista eniten?
Erilaisuus.
Tavanomaisesta poikkeavat tavat toimia.
Ne ovat kautta aikojen herättäneet tunteita, puolesta ja vastaan.
Yleensä, jos joku tekee jotain tavoitteellisesti tavanomaisesta ajattelusta poiketen, se on edellyttänyt paljon ajatustyötä ja erilaisia ajatusmalleja, paljon kysymyksiä ja vastauksien pohtimista sekä suunnitelman päämäärään pääsemiseksi.
Onko siis vääjäämättä aina tavallisuudesta poikkeava käytös väärin?
Jos tuomitset havainnon, kuinka sen teet? Oletko selvittänyt asian pohjiaan myöten ja käynyt läpi kaikki näkökulmat ja ajatusmallit havainnoituun asiaan?
Ja mikä tärkeintä, perustuvatko havainnot todellisuuteen ja oikeisiin tosiasioihin?
