perjantai 24. helmikuuta 2017

Mollissa vai duurissa?













Tunnetko olotilasi olevan mollivoittoinen?





Miksi?








Minä havahduin tähän samaiseen kysymykseen. Olen alkuvuoden pohtinut isoja asioita ja tehnyt oivalluksia, jotka ovat omalta osaltaan tuoneet ja luoneet uusia lähtökohtia







Mutta olotilani on kuin liisteriä tassuissa ja tossuissa. 

Mukaan tarttuu vain negatiivista tunnetta ja se luo ahdistusta ja maailmantuskaa. 








En huomannut pitää rajoistani kiinni ja näin ollen eksyin negatiivisuuden tunnekehälle. Tämä aiheuttaa ahdistusta sen takia, että kaikki näyttäytyy sen vuoksi negatiivisen kehitysmallin mukaan.






Tämä suorastaan raivostutti minua, ja eräänä iltana juuri ennen nukahtamista muistin erään asian, ja tein päätöksen, että tähän negatiiviseen rämpimiseen tulee nyt loppu, siis heti aamulla.






Maailmassa tapahtuu kaikenlaista ihan koko ajan ja tilanteet sekä olosuhteet elävät.





Mihin me voimme vaikuttaa kaikkein eniten?



Itseemme ja omaan ajatus- ja käyttäytymismalliimme.







Muistin vastakohdan negatiivisuuden tunnekehälle, tiedätkö mikä se on?






Se ei ole tässä tapauksessa positiivisuuden tunnekehä, vaikka se voidaan myös sinne kuuluvaksi mieltää.
Kyse on ilosta, iloisuuden ja rentouden tunnekehästä.








Mikä on sellainen asia, joka luo iloa ja rentoutta, ja on ilmaista?






Nauraminen!







Nauraminen ei kuulu vakiokalustona jokaiseen päivääni. Samantien hölmistyneenä kyselin itseltäni, miksi ei





En tarkoita tällä sitä, että nauramalla voidaan keilata kaikki tunteet kumoon, vaan tarkoitan sen fysiologisia vaikutuksia sekä endorfiiniryöppyä.





Tajusin, että elämässäni ei ole juurikaan asioita joille nauraisin. Vitsitkin harvoin uppoavat minuun





Eihän tämä kuitenkaan nauramista estä.






Olen käyttänyt ryhmävalmennuksissa muinoin erästä lasten leikkiä.
Kokeilin tätä itselleni ja voi tokkiisa, tuntuipa se hyvältä.







Näin se menee:




Mene selinmakuulle ja laita kädet pallean päälle
Ala toistaa ääneen HAH HAH HAH HAH, HEH HEH HEH HEH, HIH HIH HIH HIH, HOH HOH HOH HOH niin monta kertaa, että alkaa naurattaa. Toimii!







Tämä on hallittu harjoitus. Tunsin jo ensimmäisen kerran jälkeen, kuinka hartioissani helpotti ja olo tuntui fyysisestikin kevyemmältä. Rentoutus oli saavutettu.







Kehityskokemuksena ajateltuna / koettuna



Mitä saavutit?


Millainen tunnetilasi on?


Mikä nousi mieleesi?


Mikä muuttui / tulee muuttumaan?









Ilon ja rentouden puolesta,








maanantai 20. helmikuuta 2017

Be Honest







Kun käymme arvokeskustelua, on rehellisyys oikeastaan itsestäänselvyys. Suomalaiset kollektiivisesti mieltävät olevansa rehellisiä.






Mitä rehellisyys tarkoittaa?






Kielitoimiston sanakirjan mukaan yleiskielessä rehellisyys on









 totuudessa eli todellisuudessa ja tosiasiassa pysymistä,



 totuudenmukaisuutta, 



vilpittömyyttä ja toiseksi vilpin tai vääryyden harjoittamattomuutta, 



lakien ja sääntöjen noudattamista, 



luotettavuutta, 



kunniallisuutta,



 rehtiyttä.









Oletko sinä rehellinen?






Yleinen vastaus sen enempää miettimättä varmasti hyvin monelta yksilöltä on; kyllä, olen rehellinen.






Toteutatko näitä asioita kun olet rehellinen itsellesi?



Tai toiselle?







Tämä onkin hieman vaikeampi juttu. Riippuu nimittäin asiasta ja lähtökohdista sekä mitä rehellisyydellä tavoitellaan.








Pysymmekö tosiasioissa ja todellisuudessa kun mietimme millaisia olemme?




Kuinka paljon mielikuvaan itsestä vaikuttavat muiden sanomat asiat, tai uskomukset?




Onko toisen mielipide sama kuin tosiasia ja vastaako se todellisuutta?




Ja onko se mielipide sanottu vilpittömyyttä, rehtiyttä ja kunniallisuutta noudattaen?









Silloin kun pyritään vaikuttamaan johonkin rehellisyyden käsite tahtoo venyä. Silloin tosiasioiksi huomioidaan vain ne, jotka tukevat omaa päämäärää. Tämä luo kuvaa toisenlaisesta todellisuudesta,ja ne, jotka eivät sanojaa tai sanomaa kyseenalaista, elävät tamän muokatun todellisuuden mukaan.









Vastaako ajatusmallisi rehellisyyden määritelmää?





Onko käytösmallisi ristiriidassa rehellisyyden määritelmän suhteen?

















tiistai 14. helmikuuta 2017

Persoonallisuuden piirteitä








Katselin viime lauantaina Putousta, ja Tulikokeessa näyttelijät joutuivat esittämään toistensa sketsihahmoja. Makeasti sai nauraa, suoritukset olivat huikeita.





Siitä se ajatus sitten lähti. 









Aloin pohtia, olisiko minusta menemään lavalle esiintymään? 


Totesin, että ei olisi.






Olen aina pitänyt itseäni ekstroverttinä, joten hämmästyin suuresti tätä oivallusta.







Ensimmäiseksi tuli mieleeni, voiko ekstrovertti muuttua introvertiksi?




Tuskin kuitenkaan.






Kuitenkin aloin tutkia asiaa ja tein testinkin, jotta varmistuisin asiasta.





Olen introvertti.






En ehkä ole aiemmin lukenut määritelmiä tarpeeksi tarkasti tai ajatellut asiaa lähemmin.
Tai sitten lähtökohtani asian pohtimiseen ovat olleet erilaiset. Olen ajatellut olevani jotain, mitä en ole, vain käytösmallini perusteella.






Kun ajattelen faktoja siitä, millainen introvertti on, ne täsmäävät kyllä. Olen juuri sellainen.






Se, mikä minua tässä hämää, on se, että aina minun on sanottu olevan rohkea, avoin ja ulospäinsuuntautunut.





Joten tutkin asiaa hieman lisää ja löysin määritelmän ulospäinsuuntautunut introvertti.





Juuri oikea määritelmä minusta.