Nyt täytyy julkisesti tunnustaa, että olen ollut väärässä. Niin se vaan tapahtui minullekin, kivun kirous.
Viime viikolla meillä vieraili henkilö, joka on seurannut tätä uusinta jalkavammaa ihan lähietäisyydeltä. Hän kysäisi mikä tilanne jalan suhteen oli.
Kivut tuntuivat vaan lisääntyneen ja olo oli todella hankala. Olin väsynyt tai oikeastaan lopen uupunut, ruokarytmini oli sekaisin, ulkopuoliset negatiiviset asiat vaikuttivat arkeeni ja kipu tuntui vaan lisääntyvän, tein mitä tahansa.
Niin minä siinä sitten lausumaan: En tiedä, en osaa tulkita tilannetta. En tiedä ollaanko menossa parempaan vai huonompaan.
Hohhoijaa!
Jos voisin sanoa jotain viimeviikkoiselle itselleni, se olisi: Ota tonttu laput silmiltä ja katso!
Koskaan kivun kanssa ei ole se tilanne, etteikö tietäisi mitä tapahtuu. Minun, jos kenen tämä pitäisi tietää. Ja tiedänkin, pääsi vain unohtumaan, sillä kipuajattelu valtasi aivoni.
Näin se toimii. Hyvin nopeasti, jos ei ole valppaana, pääsee kipu luomaan oman ajatusmallinsa ja siinä sitten vain toimii sen mukaan kehoaan vastaan ihan huomaamatta.
Pelästyin tätä salamannopeaa toimintaa itsekin ja vihastuin itselleni, koska sallin sen tapahtua.
Siis, pidä aina omasta tontista huoli. Perusasiat kuntoon. Lepo, liike, ruoka, mielen rauhoittaminen, uni, hengitys jne. Pidä huoli myös omista rajoista. Älä päästä ketään ulkopuolista huonontamaan omaa tilaasi.
Tosin elämässä tämä on lähes mahdotonta, mutta rajoista voi ja kannattaa pitää kiinni, muutoin se vaikuttaa heikentävästi omaan terveydentilaan sekä kuntoutumiseen.
Miksi kivut sitten lisääntyivät?
Keho kertoo lisääntyvillä kiputiloilla, että nyt tarvitsee tarttua toimeen ja tehdä jotain.
Minäkin oivalsin tämän taas eräänä yönä, kun heräsin valtavaan lannerangan ja reiden kipuun sekä omaan itkuuni.
Paineen tunne ja kipu tuntuivat sietämättömiltä, ja unisena vain automaattisesti laitoin tyynyn lantion alle. Kipu helpotti ja pääsin taas uneen.
Päivällä asiaa pohtiessani tämä soitti jotain kelloja aivoissani, mutta en saanut siitä kiinni, joten opintoretki anatomian maailmaan oli edessä.
Sieltähän se löytyi. Lonkankoukistaja. Ja se, joka kilkatti kelloja aivoissani oli tarkemmin sanottuna Iliopsoas lihas tai lihasryhmä. Tämä luetaan lonkankoukistajiin ja se koostuu useammasta lihaksesta.
Muistin, että tämä lihas lähtee alaselästä rangan sivusta, suoliluun sisäpinnalta ja kiinnittyy reisiluun sisäsyrjään lähellä nivusia.
Tämä on tärkeä lihas ihan jokaiselle pitää kunnossa, sillä se vaikuttaa myös selän ja jalkojen asentoon ja mahdollisiin kiputiloihin.
Kireät lonkankoukistajat aiheuttavat kipua lannerankaan ja reiden etuosan yläosaan nivusen tasolle. Kipua ilmenee noustessa istumaan ja vatsallaan maatessa. Väliaikaisesti kipua voidaan helpottaa laittamalla tyyny vatsan alle tai nivusten kohdalle.
Ja tälle lihakselle ei tee hyvää nukkua sikiöasennossa, johon itsekin sorrun silloin kun selkään koskee.
No niin, jo alkoi tilanne taas avautua.
Staattinen venyttely ei sovi minulle EDS ihmisenä muutenkaan, mutta sillä ei kestäviä tuloksia saada kireiden lonkankoukistajien hoidossa.
Siihen suositellaan dynaamista venyttelyä. Toisin sanoen pumppaavaa venyttelyä.
Tämä pitää kuitenkin tehdä oikein.
Mitään reuhtomista eikä hallitsemattomia liikkeitä voi tehdä. Tämä on tilanne, joka täytyy yksilötasolla katsoa, mikä kenellekin sopii ja tuo parhaan lopputuloksen.
Dynaamista venyttelyä suositellaan tehtäväksi toistuvasti, mutta esim omassa tilanteessani, jossa nestettä ja turvotusta kertyy kehoon, milloin CRPS:n tai EDS:n ansiosta, on tarkkailtava, onko turvotusten aikaan järkevää mitään tehdä.
Itselläni on kertynyt kipeän jalan polveen nestettä polvilumpion kohdalle, joten ihan jokapäiväinen dynaaminen venyttely ei ole ollut kohdallani järkevää.
Dynaaminen venyttely kuitenkin poisti pahimman paineen tunteen ja kivun lantiosta ja sain uudella tavalla kosketuksen kipeään jalkaan. Sekä lisäksi vielä osa vallalla olleista kivuista reidessä poistui. Osaksi varmasti sen takia, että näin lihaksiin saatiin verta ja happea. Aineenvaihduntaa paremmaksi.
Nyt täytyy vahvistaa jalan lihaksia sekä tehdä dynaamista venyttelyä niin kauan, että keho antaa sille toivotun vasteen.
Dynaamisen venyttelyn bonuksena huomioin hermokivun myös vähän hellittäneen. Iskiashermo kun on kehon pisin ja paksuin hermo, jonka suurin pinta-ala on lantion ja jalkojen alueilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti