Yllättävä takaisku

Terveisiä

meiltä kotoa.

Olen joutunut painimaan nyt 5 päivää melkoisen tunnemyrskyn kanssa.





Sain pahan allergisen reaktion viime viikon lauantaina, kun talomme asukas päätti olla noudattamatta tupakointikieltoa.





Olen palamistuotteelle allerginen, mutta pahinta siinä on se, että olen allerginen myös kortisonille.





Ei siis lääkeapua tähänkään vaivaan.






Asukkaalla oli vieraita käymässä ja he päättivät pitää ala-aulaa ja alaovea omana alueenaan. Siinä kun 4-5 kundia vetää röökiä ja kaljoittelee samalla pitäen ulko-ovea auki, jotta savu varmasti menee rappukäytävään. Niin savu oli melkoinen.





Savu kun nousee ylöspäin, niin meille asti sisälle tulvi savua ihan tuon tuosta, kun he harjoittivat tätä temppuaan noin puolen tunnin välein usean tunnin ajan.






Kurkkuani kuristi ja tuntui kuin olisin niellyt tulta. Silmäni melkein muurautuivat umpeen ja olivat verestävät. Hengittäminen oli hyvin työlästä. Kuume nousi.





Kun he vihdoin lopettivat tupakalla ramppaamisen, niin minulla menikin yö sitten tuulettaessa niin rappukäytävää kuin kotiammekin, sekä hengittäessä merisuolahauteen läpi. Aamulla heti ensimmäiseksi oli rynnättävä Dankoa ulkoiluttamaan joelle, jota sain hengitellä puhtaampaa ilmaa.





Kuumetta kesti 5 päivää. Tänään on ollut ensimmäinen kuumeeton päivä, tosin juuri mittasin ja taas on kuume hienoisessa nousussa. 





Siitä on nyt 10 kuukautta, kun vuoden kuume hellitti kehossani. Tuli pelko siitä, että entäs jos tämä nyt oli keholleni liikaa ja se ei enää toivukaan tästä.





Eniten kiukutti se, että tämä oli täysin tarpeeton reaktio. Tämä oli toisten henkilöiden tietoinen päätös olla noudattamatta kieltoa. Se oli vastuuton ratkaisu. Aina joku joutuu maksamaan viulut.






Me missasimme varmaan nyt sen tämän syksyn kauneimman hetken, kun 3 päivää paistoi aurinko putkeen. Aikataulut menivät uusiksi ja nyt täytyy jatkosuunnitelmaakin vähän tuunata, vointia seuraillen.






Joku teki vastuuttoman ratkaisun, minun elämäni meni uusiksi ihan kokonaan. Menetin jotain minulle hyvin tärkeää. Katkeruus kyllä nosti päätään voimakkaasti. En saata uskoa sitä, että voidaan olla niin välinpitämättömiä ja itsekeskeisiä.

Mikä auttaa sihen, että henkilö osaa ajatella tekojensa seuraukset?

No, tänään on jo helpompi päivä, mutta yskä on edelleen ja hengittäminen ei suju ihan niin kuin aikaisemmiin. Olemme kuumeesta huolimatta käyneet hengittelemmässä metsässä. Tunnepuolella ei ole auttanut muu kuin kiukutella itsekseni muutama päivä. Purkaa pahaa oloa pois. 





Sitten pohdin faktat kuntoon. Asialle ei enää mitään voi. Teko ei välttämättä ollut tahallinen, mutta vastuuton valinta se oli. En voi enää vaikuttaa asiaan. Voin vain tehdä parhaani, jotta kehoni saa optimaalisen avun ja se pystyy taas pääsemään tasapainoon. 





Tunnelatausta ei enää ole, eikä pidäkään olla, kun tarkoituksena on keskittyä tästä kuntoutumiseen ja omaan kuntoutussuunnitelmaani.





Nyt ei auta, kuin taas ottaa muuttuneet lähtökohdat haltuun ja alkaa toimia niiden mukaan.





Itse opin tästä sen, että vieläkin tarkemmin täytyy syynätä omat tekemisensä ja tekemättä jättämisensä.