Miten suhtaudut sairastamiseen noin yleisellä tasolla?
Onko Suomessa sairastamisesta tehty synti?
Taas jokaisen yksilön lähtökohdat ratkaisevat, kuinka suhtautuu asioihin. Ja kuinka päättää suhtautua asioihin. Asioita voi pyrkiä ymmärtämään niin halutessaan.
Olen havainnut meistä suomalaisista sellaisen piirteen, että meillä mennään yleisen mielipiteen mukaan, harvoin ajatellaan ja pureksitaan asiaa itse.
Tottakai olen aivan hakoteillä tämän asian kanssa. Oliko se ensimmäinen ajatuksesi?
Kuitenkin käytäntö valitettavasti on usein aivan toista. En osaa sanoa, onko asialla Suomessakin alueellisia eroja, mutta koulutustaustan en ole havainnut vaikuttavan asiaan.
Terve ihminen ei osaa kuvitellakaan, miten arvosi Suomessa laskee, kun sairastut. Joudut melkoiseen byrokraattiseen pyöritykseen ja siellä jokaisella portaalla yleensä terve ihminen on milloin minkäkin barometrin mukaan sanomassa ja perustelemassa sitä, ettet voi olla sairas, etkä saa sitä olla.
Tämä vaikeuttaa sairaan ihmisen kuntoutumista. Vielä jos lääkäri tai terveydenhuollon henkilöstöön kuuluva auktoriteetti tekee lausuntonsa tilanteestasi omien asenteiden, tunteen tai huolimattoman tutkimisen mukaan, olet enemmän kuin pulassa. Valitettavasti meillä uskotaan paperia enemmän kuin henkilöä itseään.
Olen pohtinut sitä, mistä tämä Suomessa johtuu?
Vaikuttaako siihen se, että meillä on hyvinvointiyhteiskunta, jossa on olemassa omat kanavansa sairaseläkkeille, kuntoutustuelle ja muille vastaaville instansseille?
Kuulen usein edelleen siitä, että makaan kotona vain veronmaksajien rahoilla.
Jos tällainen asenne on sairastamiseen, eikö se silloin ole luettuna syntilistalle?
Suomessa on selvä asia, että kipupotilaat hukkuvat järjestelmään ja sitä ei osata jokapaikassa hoitaa. Tai vastaavasti lääketieteellistä apua ei ole mahdollista antaa, ja potilas jää tyhjän päälle, kun ei kuulu heidän toimialaansa.
Puhun nyt omasta kokemuksestani. Olen sitä mieltä, että Suomessa tehdään paljon asioita. Valitettavasti ne eivät vain tue toisiaan. Tehdään ilman toimintasuunnitelmaa ja päämäärää asioita, usein terveen ihmisen näkökulmasta, jolloin se ei valitettavasti kohtaa sen sairaan kanssa ja tyydyttävään lopputulokseen ei päästä. Tai vastaavasti on tehty niin tiukat toimintamallit ja ehdot sille, mitä kipuihmisen on täytettävä, jotta hän apua saa.
Minulle eräs auktoriteetti sanoi, että kyllä on niin harmi, ettet sairasta masennusta. Silloin asia olisi selvä. Ja toinen auktoriteetti puolestaan kehotti minua teeskentelemään masennusta, jotta asiat alkaisivat toimia.
Pohdin sitä, että jos vaikka lääkärillä on ainoa tie toivoa potilaan olevan enemmän sairas, jotta hän osaisi sen kirjata lausuntoonsa oikein ja jatkotoimenpiteisiin ohjata, niin eikö silloin ole järjestelmässä jotain vialla?
Minusta on. En saata ymmärtää, että toisesta sairaudesta on tehty hyväksytty ja liitetään siten vain kipuun, mutta jos elän kipua todeksi ilman tätä barometriä niin olen vain syntisäkki, jonka kanssa kaikki ovat hukassa, koska toimintamallia ei siihen ole ja sitä myötä sitä sairautta tai kipua ei ole olemassa. Melkoista todellisuuden vääristelyä.
Tähän tuhlautuu niitä kuuluisia veronmaksajien rahoja. Onko tämä sitten osaltaan se syy, joka aiheuttaa sen, että sairastamisesta tulee syntiä?
Tarkoitukseni ei ole sanoa, että terveydenhuoltohenkilöstö ei osaisi ammattiaan. Kivun hoitamisessa vain on erilaisia käsityksiä. Ja ne käsitykset ohjaavat sitten sairaan yksilön hoitoa ja mahdollista taloudellista toimeentuloa.
Mielestäni tämä on niin vastuullinen paikka, että siinä kohtaa ei saisi olla kyse vain asenteista tai tunnepohjaisesta käytöksestä.
Vai olisiko tämä sinusta omalla kohdallasi riittävää?
Kysymys ei ehkä olen ihan reilu, sillä tilannetta ei osaa eikä voi kuvitella, ellei ole sitä itse kokenut. Ihminen ajattelee väistämättä, että minua ei tuollaiset asiat kosketa. Ja toisaalta se on ihan hyvä niin.
Mutta, jos se ajatusmalli estää ymmärtämästä todellisia tilanteita, niin väittäisin meidän kaikkien olevan silloin umpikujassa.
Miten on, onko sairastaminen Suomessa syntiä?
Mitä voidaan tehdä, jotta asenne muuttuu asiaa ratkaisevaksi tuomitsemisen sijaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti