Jokin aika sitten törmäsin jossain tällaiseen rukoukseen. Vaikka en kovin uskonnollinen itse olekaan, tässä on sanoma.
" Anna anteeksi meille ne valheet, joita kerromme suojellaksemme toisia. Ja valheet joilla suojelemme itseämme.
Me olemme heikkoja. Valheet suovat meille lohdun.
Mutta vain totuus tuo vapauden."
Haluaisin yrittää tuoda julki sitä, miten on mahdollista, että esimerkiksi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön myötä asia hyvin usein ymmärretään vasta aikuisena tai aikuisuuden kynnyksellä.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö lähentelee sellaista kieroutunutta pahuutta, jota ihmismielen on vaikea hyväksyä. Sitä on niin vaikea ymmärtää, koska kukaan ei halua myöntää, että ihminen itse kykenee sellaisiin tekoihin. Sehän tuo sen kaikkien meidän ulottuville, jos me myönnämme, että tällaista oikeasti elämässä tapahtuu. Kun siltä suljetaan silmät ja se lakaistaan maton alle, toivoen vain, kun siihen ei kiinnitä huomiota, se lakkaa olemasta.
Tämän takia on ymmärrettävä sitä, miten tällaisen tapahtuminen on mahdollista, jotta sitä voidaan ehkäistä ja toivottavasti myös estää tapahtumasta yhdellekään lapselle enää.
Hyväksikäyttäjiä on monenlaisia. Yhteistä näille on kuitenkin se, miten lapsen mieli myrkytetään.
Jokainen haluaa uskoa siihen, että itse on pystynyt antamaan omille lapsilleen sellaiset eväät, jotta arvopohja on oikeanlainen. He erottavat oikean väärästä jne.
Kuitenkin hyväksikäyttötapauksissa tällä ei ole mitään merkitystä.
Jos käyttää inhoamaani termiä aivopesu, asia saadaan kuulostamaan epäuskottavalta, ja se sisältää sellaisen olettamuksen, että uhri voi myös valehdella.
Jos ajatellaan asiaa ensin hyvän kautta, voidaan mekanismia tarkastella ehkä helpommin.
Suurin vaikutus ympäri maailman, jolla aikuiset pyrkivät vaikuttamaan lapsen mieleen on Joulupukki. Tuo ihana punanuttuinen partasuu muoreineen ja tonttuineen, joka tuo joulun taikaa.
Kuitenkin hyvin monella lapsella on mielessä UHKAUS: jos et ole kiltisti, Joulupukki tuo risuja, tai ei tuo lahjoja.
Toinen samanlainen maailmanlaajuinen ilmiö on Hammaskeiju. Siinäkin lapsen pitää tehdä jotain saadakseen jotain Hammaskeijulta.
Molemmissa tapauksissa aikuiset pyrkivät jopa tekemään tai ilmentämään TODISTEITA tukeakseen näitä ilmiöitä lapsen mielessä ja muokatakseen lapsen ajattelua ja luodakseen uskottavuutta.
Ja nämä ovat niitä hyviä asioita, yhtäkaikki, niillä pyritään vaikuttamaan lapseen, sekä mieleen, että ajatteluun.
Muistan itse lapsena, kun epäilin vahvasti Joulupukin olemassaoloa, sainkin kirjeen, jonka Joulupukki oli minulle lähettänyt. Ilmeisesti silloin oli jokin tällainen palvelu saatavilla. Se tosin kohdallani toimi. Pohdin pitkään sitä, miten ihmeessä Joulupukki voisi ja tietäsi kirjoittaa juuri minulle, jos häntä ei oikeasti ole olemassa. Tunsin ihan hirveää syyllisyyttä siitä, että olin kyseenalaistanut Joulupukin olemassaolon ja pohdin sitä, mitä pukki mahtaa minusta ajatella, ja olenko ollut tuhma.
Ihan tällä samalla mekanismilla tehdään se negatiivinen vaikutus ja hallinta lapsen mieleen ja käytökseen. Jos sitä voi käyttää hyvään, sitä voi VALITETTAVASTI käyttää myös pahaan.
Oman kokemukseni mukaan olen tehnyt huomion, että tätä on ainakin kahta erilaista mallia. Toisessa hyväksikäyttöä tehdään positiitiiviseksi luetellun tunteen eli kiintymyksen ja rakkaudeksi nimetyn tunteen kautta. Kun taas toisessa se tehdään uhkailun, väkivallan, pelon ja kiristyksen kautta.
Molemmissa pyritään siihen, että lapsi pitää suunsa kiinni asioista, eikä halua tai uskalla niistä mitään sanoa.
Ja tässä kohtaa haluan puolustaa lasta, uhria, joka on lapsi.
Tämä on lapsen mielessä normaalia käytöstä. Hän ei tiedä muusta, eikä hän osaa sitä kyseenalaistaa. Ja jos hän sen tekee, vallankäyttäjä manipuloi tilanteen edukseen, ja se kuulostaa aina uskottavalta.
Jos lapsi uskoo Joulupukkiin, on hyvin naiivia olettaa, ETTEI hän uskoisi myös aikuista, joka tietoisesti ja pahoin aikein käyttää lapsen uskoa omiin tarkoituksiinsa.
Ja lapsen usko on aina puhdasta. Lapsen välittäminen on aina puhdasta.
Jos ajatellaan ihan ihmisen kehityskaarta,
Miten hyväksikäytön kohteena olevalle lapselle voisi kehittyä yhtäkkiä sama malli kuin aikuiselle ajatella ja erottaa se, että häntä manipuloidaan?
Tämä asia minua on ihmetyttänyt aina. Vaikka lapsi on kokenut ihan kauheita asioita, miten hän muka voisi kiirehtiä kehitystään?
Ei seksuaalinen hyväksikäyttö yhdestäkään lapsesta aikuista tee, vaikka hänelle aikuisuuteen kuuluvia asioita onkin tehty.
Ja ihmisen kehityskaari ja psyyken kehitys ovat juuri niitä syitä, miksi asia ymmärretään usein vasta aikuisuuden kynnyksellä ja/ tai aikuisena.
Mieli suojelee meitä erilaisilta asioilta, se käsittelee niitä vasta sitten kun se katsoo ajankohdan olevan otollinen. Siitä syystä hyväksikäytön uhri voi tuntea selittämätöntä masennusta, hänellä voi olla itsetuhoisia ajatuksia, hän voi kokea suunnatonta itseinhoa tai selittämätöntä ja kaikennielevää surua. Yhtään tietämättä mistä se johtuu.
Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa ettei muistaisi. Ei vaan osaa ajatella, että ne kokemukset, joita hänelle on tehty ovat se syy hänen henkiseen pahoinvointiinsa.
Tämä nyt sivuaa aihetta, mutta muistan itse omasta lapsuudestani sen, että vasta murrosikäisenä tajusin sen, mitä perheväkivalta on. Olin pitänyt sitä ihan normaalina asiana. Luulin, että niin tapahtuu aivan jokaisessa taloudessa. Kerran sattui kaverin perheen mökillä tilanne, jossa minua olisi kotona väkivallalla kohdeltu ja siellä ei. Ihmettelin sitä, että mikä juttu tämä on, kun ei lyödäkään.
Vasta kokemuspohjainen asia sai ymmärtämään sen, että omaa tilannetta voi ja pitää kyseenalaistaa.
Ihmisen itsetuntokin kehittyy, vielä aikuisenakin sen kanssa saa tehdä töitä. Tämä vaikuttaa myös siihen, haluaako hyväksikäytön kokenut henkilö tuoda asian julki ja pyrkiä hakemaan oikeutta asiasta.
Yleinen ilmapiiri on kuitenkin yhä edelleen tuomitseva myös uhria kohtaan. Heti ihmiset alkavat ajatella väitetyn tekijän sosioekonomista asemaa. "Eihän se voi olla mahdollista, että niin mukava ihminen olisi tehnyt jotain niin kauheaa. Valehteleekohan tuo uhriksi itseään kutsuva. Mitähän motiiveja hänellä mahtaa olla pyrkiä mustaamaan niin hyvän ihmisen maine."
Tässä iskee se kaikki kauheus sitten päin näköä. Jos myönnät, että hyväksikäytön mahdollisuus on olemassa, myönnät myös tiedostamattasi sen, että myös sinua on manipuloitu, ellei jopa huijattu!
Valitettavasti kuitenkin TOTUUTTA ajatellen, JOS aikuinen ihminen on rakentanut itselleen sellaisen suojan, jossa hän on mukava, antelias, luotettava, iloinen, auttavainen jne. ja sen turvin hän tekee kauheuksia lapsille, niin KYLLÄ, myös sinua on huijattu ja manipuloitu.
Se kuuluu hänen suunnitelmaansa. Sinä olet silloin hänen niin sanottu alibinsa. HÄN on tehnyt sen asian sinun tietämättäsi ja käyttää sitä sinua vastaan, itsensä puolesta.
Ja jos tämä ajattelu ei maailmassa muutu, hyväksikäyttöä tapahtuu edelleen.
Tapahtumat ovat aina jokaiselle henkilökohtaisia, ja tapaukset ovat yksittäisiä.
Kuitenkin:
Oletko ollut paikalla?
Ja voitko aukottomasti todistaa, että hyväksikäyttöä ei ole ollut mahdollista tapahtua?
Tässä tullaan siihen, että vaikka tunnemaailma sanoisi mitä, KUKAAN koskaan EI voi mennä takuuseen toisesta. Ja ironista kyllä, ei edes uhrista.
Tällaisissa tilanteissa on hyvin pitkälle hän sanoi-hän sanoi- tilanne. Ja se ratkaisee, kumpaa uskotaan.
Jos kuitenkin mietitään itsessään pahuutta, niitä tekoja, jotka ovat puhdasta pahuutta,
Onko oikein, että tilanne ratkaistaan uskottavuudella?
Siksi lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä EI pitäisi enää milloinkaan päästä tapahtumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti